Lapselliset leikit


            PROLOGI

Kirjoittajan huomio; tämä prologi on hiljattain editoitu ja loppuosa tarinasta kirjoitettu jo 2008-2011 välillä. Editoin tarinaa parhaillaan, mutta se voi olla hidasta. Kertokaa, jos epäloogisuuksia!

Myös kaikenlainen palaute erittäin toivottua! (Marraskuun 2021: Lukujen jälkeen on kommentointi mahdollisuus, joistain luvuista se voi vielä puuttua, sillä lisäilen mahdollisuuden sitä mukaa kun saan editoitua hieman.

Tarina sisältää seksuaalisia kohtauksia sekä parisuhdeväkivaltaa, joka sisältää myös seksuaalista väkivaltaa. Otathan ikäsi huomioon ennen kuin luet!

_________________________________________________________________________

Se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Marraskuinen pimeys, räntäsade ja viima ulkona oli unohtunut sillä hetkellä, kun hän oli nähnyt Mariannan. Keväinen aurinko pimeydessä, nauru oli ollut hersyvää, lämpimän ruskeissa silmissä kujeileva katse. Asko ei ollut koskaan aiemmin kokenut vastaavaa. Käsittämättömintä kaikessa oli, että tunne oli ollut molemmin puolinen jo ensi kosketuksesta. Asko oli kuvitellut sellaista olevan vain saduissa, elokuvissa, rakastuminen yhdessä hetkessä ei ollut tuntunut mahdolliselta, ennen kuin se oli osunut kohdalle.

Hän oli ollut 23-vuotias heidän kohdatessaan, opiskellen viimeistä vuottaan kauppakorkeassa. Marianna oli ollut vuoden vanhempi, tanssija ja malli, kaunein nainen, jonka Asko oli koskaan eläessään nähnyt. Marianna oli ollut impulsiivinen ja eloisa, se oli kiehtonut hänen järkevää mieltään niin, että oli osannut lähteä siihen impulsiivisuuteen mukaan. 

Askon vanhemmat eivät olleet pitäneet suhdetta fiksuna, Marianna ei arastellut kertoa mielipiteitään avoimesti ja hänen vanhempansa olivat karsastaneet sitä. He olivat pelänneet, että Marianna oli vain rahan perässä, sillä sitä heidän suvullaan oli. He olivat pelänneet, että naisen haihattelu saisi Askon unohtamaan olla järkevä ja että hän unohtaisi keskittyä urapolkuunsa.

Oli myönnettävä, että hetkeksi hän olikin unohtanut. He olivat matkustelleet, viettäneet intohimoisen kevään ja kesän, ja syksyn tullen Marianna oli tullut raskaaksi. Askon vanhemmat olivat pitäneet sitä suunniteltuna saada Asko ansaan. Mutta mikä ansa oli saada lapsi, rakastamansa naisen kanssa? – Asko oli miettinyt ja kosinut Mariannaa, joka oli suostunut hänen kosintaansa iloiten.

Vastoin hänen vanhempiensa pelkoa, heidän avioliittonsa oli ollut onnellinen ja pojan syntyminen oli vain vahvistanut heidän onneaan. Marianna oli ollut rakastava, omistautunut äiti ja Askon sydän oli täynnä rakkautta molempia kohtaan. Marianna oli viihtynyt kotiäitinä ensimmäiset kaksi vuotta, ja Asko oli pystynyt saattamaan opiskelunsa päätökseen ja hakeutumaan töihin. Hänen äitinsä oli hiljalleen täytynyt myöntää olleensa väärässä Mariannan suhteen. Jonin mentyä päivähoitoon, Marianna oli ryhtynyt opiskelemaan lähihoitajaksi, aikoen hakeutua työskentelemään lasten pariin.

Se oli ollut liian täydellistä, Asko oli miettinyt myöhemmin. Sellainen onni, sellainen rakkaus, se oli harvinaista ja ylitsevuotavaa. Kenties jokaiselle annettiin vain rajattu määrä onnea ja hän oli saanut suuren määrän niinä viitenä vuotena Mariannan ja heidän poikansa kanssa. Kun Joni oli ollut neljävuotias, Marianna oli sairastunut. Pahanlaatuinen aivokasvain, jota ei voitu enää leikata, toivoa ei ollut. Vain 5 kuukautta diagnoosista, Marianna menehtyi.

”Syöpä on pirullinen sairaus.” Joku oli sanonut hautajaisten jälkeisessä muistotilaisuudessa, jossa Asko oli istunut turtana surusta, 28-vuotiaana leskenä, pidellen 5-vuotiasta poikaansa syleilyssään, lasta, joka oli tarrautunut häneen tiukasti. He olivat olleet kahden maailmassa, siltä se oli tuntunut siinä hetkessä.

Suru oli ollut lamauttavaa, kipeintä mitä hän oli koskaan kokenut ja oli mennyt aikaa ennen kuin hän oli saanut itsensä koottua lupauksen voimin, jonka oli antanut vaimolleen. ”Pidän huolta Jonista, vannon sen.”

Poika oli perinyt äitinsä ulkonäön ja myös ison osan hänen luonteenpiirteitään. Saman impulsiivisuuden, tulisuuden, sopivasti pehmustettuna lempeydellä, jonka poika säilytti tarkoin valikoiduille. Asko rakasti lastaan ja koska Mariannan menetys oli ollut niin kivuliasta, hän alati pelkäsi kokevansa menetyksen uudestaan. Se pelko kyti hänen sisällään ja teki hänestä ajoittain ylisuojelevan lastaan kohtaan.

”Pojastasi tulee vielä sydänten särkijä…” Hän muisti Jonin kummitädin sanoneen erään kerran, kun poika oli vielä ollut alle kymmenen. ”Luoja noita silmiä…” Nainen oli huokaissut ihastuneena.

Asko oli hemmotellut lastaan. Hän oli hyvitellyt kiireitään töiden kanssa, kalliilla elämyksillä, erilaisilla harrastuksilla, uusilla tavaroilla ja vaatteilla. Vapaa-aikansa hän oli ollut omistautuva isä, heillä oli tiivis ja läheinen suhde ja meni useampi vuosi ennen kuin Asko oli ollut valmis uudelle parisuhteelle.

Joni oli ollut kymmenen, kun Katja oli tullut heidän elämäänsä, eikä Joni ollut tehnyt asiasta helppoa. Katja, Askoa viisi vuotta nuorempi, oli kuitenkin osannut käsitellä poikaa toisin kuin muut, jotka olivat aiemmin yrittäneet tulla heidän väliinsä. Katja oli kärsivällinen, työskenteli lastentarhanopettajana, ammatissa, joka oli ollut  myös Mariannan tavoite. Katja oli ollut tärkeä tasapainottaja heidän elämässään ja myös Jonin kasvatuksessa.

He olivat menneet naimisiin jo vuoden seurustelun jälkeen ja Katja oli pian tullut raskaaksi. Asko oli tehnyt kaikkensa varmistaakseen, ettei hänen esikoisensa kokisi itseään ulkopuoliseksi ja uskoi onnistuneensa siinä. Pojan orastava teini-ikä sen uuden keskellä, ei kuitenkaan ollut helpoin mahdollinen. Joni oli koetellut rajoja ja heidän hermojaan.

Vuosien kuluessa hän oli nähnyt merkkejä, pieniä, hienovaraisia merkkejä, jotka olivat saaneet hänet pohtimaan asiaa. Mutta merkit eivät olleet silmiinpistäviä, eikä hän ollut ajatellut asiaa liialti.

Useiden erilaisten harrastuskokeiluiden jälkeen, Joni oli halunnut kokeilla show-tanssia, ja siitä hän oli innostunut. ”Haluan tulla tanssijaksi, niin kuin äiti!” Poika oli julistanut, hän oli yhdeksän silloin. Hieman stereotyyppisesti, se oli ollut ensimmäinen kerta, kun ajatus oli noussut Askon mieleen. Hän oli kuullut, että moni sen ikäinen ja nuorempikin lapsi, oli kokenut jo jonkin sortin ihastusta vastakkaiseen sukupuoleen. Joni sen sijaan oli puhunut ihailevaan sävyyn tanssiharjoitusten miespuolisesta opettajasta. Hän oli silloin kysynyt pojaltaan asiasta, niin hienovaraisesti kuin osasi. Tiedustellut oliko ryhmässä ketään kivoja tyttöjä, mutta Joni oli sivuuttanut hänen kysymyksensä, eikä enää ottanut opettajaansa puheeksi.

Poika oli hyvin nuoresta ollut kiinnostunut siitä miltä näytti ja mitä vaatteita käytti, se oli toinen seikka mikä oli nostanut ajatuksen. Kunnes joku osasi kertoa, että se oli aivan tavallista näinä päivinä, myös pojille. Hän aisti pojassaan tietyn herkkyyden, käärittynä impulsiivisen, suorapuheisen luonteen alle. Hänellä riitti hyvin ystäviä, niin pojissa kuin tytöissä, mutta tuntui valitsevan ystävänsä tarkoin. Jos Joni ei pitänyt jostakusta, hän ei osannut salata sitä, mutta kun hän piti, hän oli hyvin lojaali näille.

Jonilla oli vahva itsetunto, niin hyvässä kuin pahassa. Seitsemännellä luokalla, joku isompi poika oli haukkunut Jonia mustalaiseksi, sillä tämä oli perinyt tummat piirteet äitinsä puolelta, ja Joni oli kimpaantunut. Hän oli joutunut tappeluun ja molemmat pojat olivat joutuneet jälki-istuntoon ja asiaa oli puitu vanhempien kesken. Myöhemmin kotona, Joni oli paljastanut toisen pojan kutsuneen häntä myös homoksi, ja Asko oli aistinut tarkkailevan katseen pojan silmissä. Hän oli joutunut pohtimaan mitä vastaisi.

”Se on vähän kuin haukkuisi heteroksi…” Asko oli aloittanut takerrellen. ”Tarkoitan, yhtä vähäjärkinen haukkumasanahan se oikeastaan on, koska… eihän siinä ole mitään vikaa, vaikka olisi kumpaa tahansa…”
Joni olisi katsonut häntä hiljaa. ”Sinusta se siis olisi ok?” Hän oli lopulta kysynyt hieman epävarmasti.
”Totta kai.” Asko oli nyökännyt ja hymyillyt lapselleen. ”Siinä ei ole mitään väärää.” Hän oli sanonut. Se oli totta, mutta oli myönnettävä, että salaa hän oli toivonut pienen aavistuksensa olevan väärä. Ainoastaan siksi, että tiesi tahtomattaan olevansa enemmän huolissaan, mikäli Joni tosiaan oli homo.
”Hyvä. Sillä minä olin vähän ihastunut siihen poikaan. Mutta en ole enää, hän on ääliö.” Joni oli sanonut ja isä oli naurahtanut lempeästi.
”Siltä hän totisesti vaikuttaa. Olen iloinen, että kerroit. Olet minulle rakas, juuri sellaisena kuin olet, muista se aina.”
Joni oli halannut häntä tiukasti ja Asko oli vastannut halaukseen. Siinä hetkessä oli tuntunut, että he olivat pitkästä aikaa, sitten Katjan ja hänen naimisiinmenonsa ja kaksosten syntymän jälkeen, lähentyneet uudestaan.

Joni kasvoi, ja hän oli todella perinyt äitinsä kauneuden. Pitkä, tumma ja komea, 14-vuotiaana hän sai mallisopimuksen; kulkien siinäkin asiassa äitinsä jalanjäljissä. Joni oli suosittu koulussa, eikä menettänyt suosittua asemaansa, vaikka oli avoimesti sitä mitä oli. Ihastukset tulivat ja menivät, joitain treffejäkin. Teini-iän edetessä Askon huoli kasvoi, sillä nyt hänen poikansa herätti kiinnostusta myös vanhemmissa miehissä ja mallipiireissä kyseenalaisia kohtaamisia ja sopimuksia, tuntui nousevan vähän väliä esiin.

Hän oli luonut oman ansansa pojan kasvatuksessa. Oikukas, itsevarma teini, joka oli tottunut saamaan haluamansa ja kuvitteli että voisi jatkossakin sen saada ilman vahinkoa. Asko tiesi olevansa pulassa poikansa kanssa, mutta teki kaikkensa suojellakseen tätä.

 Samaan aikaan, Joni oli nuori ja elämä avautui jännittävänä seikkailuna eteen, jossa kaikki ovet olivat vielä avoinna, eikä hirviöitä ollut näköpiirissä.

**^^**^^**

”Isä”, poika kutsui viattomalla äänellä, seisoessaan keittiön oviaukolla ja hitaasti hän teki tiensä peremmälle, kohti pöytää, jonka ääressä hänen isänsä istui. Mies katsoi ylös lehdestään, hymyili ja nosti toista kulmaansa.

”Niin?”

”Tarvitsisin sinun allekirjoituksen erääseen paperiin.” Poika selitti, astuen yhä lähemmäksi, kunnes seisoi aivan pöydän vierellä.

”Mikä paperi se on?” Mies kysyi varuillaan, katsoessaan paperia ja kynää poikansa käsissä.

”Ihan pikkuasia vain”, poika hymyili. ”Se on erästä keikkaa varten, johon minua pyydettiin.” Hän jatkoi ja asetti paperin pöydälle isänsä eteen, hän antoi kynän tämän käteen ja osoitti kohtaa jonne allekirjoituksen tulisi tulla.

”Odotas nyt hetki, haluan tietää mitä varten tämä on.”

”Ei mitään tärkeää, he ovat vain ylivarovaisia.” Mies katsoi poikaansa epäillen, hän tunsi tämän jo liian hyvin ja…

”Alusvaatekuvaus!” Hän huudahti, johon poika huokaisi kyllästyneenä.

”Niin…Ei mitään sen ihmeellisempää.”

”Ei mitään ihmeellistä? Olet vasta 17!”

”Olen jo miltei täysi-ikäinen. Se on vain keikka muiden joukossa ja siitä maksetaan hyvin…”

”No kyllä minusta on hyvin eriskummallista pyytää alaikäistä tällaisiin kuvauksiin.” Isä tuhahti. ”Mitä varten tämä edes on? Hän katsoi paperia tarkemmin.

”Se on mainos, joka tulee lehteen…” Poika pyöräytti silmiään.

”Kuules nyt, et tiedä minkälaiset perverssit näitäkin saattaa lukea ja katsella… Kyllä tällaisiin mainoksiin varmasti löytyy aikuisiakin malleja”, Isä sanoi.” Ei, en allekirjoita tätä.” Hän työnsi paperin kauemmaksi tähdentääkseen sanojaan. ”En salli, että 17-vuotias poikani esittelee itseään, miltei alasti jossakin lehdessä! Vain jotta jotkin perverssit saisivat silmänruokaa!”

” Tämä johtuu siitä, että olen homo, eikö niin?!” Joni tuhahti.

”Ei se siitä johdu…” Mies pudisti päätään, turvautuen valheeseen, todellisuudessa se johtui osaksi siitä.

”Ensin viet mahdollisuuden lähteä Pariisiin ja nyt tämä! En olisi edes alasti! Enkä missään pornolehdessä ja… Tästä maksetaan tosi hyvin!”

”Olen huoltajasi ja sinä olet alaikäinen ja kyllä, mitä tahansa sanot, ei muuta mieltäni.”Hän katsoi poikaansa tiukasti.

”Olen melkein aikuinen! Minun pitäisi olla vapaa tekemään omia päätöksiä!”

”Olen pahoillani Joni, mutta et ole vielä aikuinen ja kunnes olet, tottelet mitä sanon, ymmärretty?”

”Luoja olet ärsyttävä!” Poika huusi, otti paperin ja kiirehti omaan huoneeseensa, läimäyttäen oven kuuluvasti kiinni perässään.

Mies huokaisi raskaasti, hän kaipasi aikaa jolloin poika oli ollut vielä lapsi, aikaa jolloin hänen oli ollut helppoa pitää hänet hallinnassa. Tämä teini-ikä ajoi hänet vanhuuteen nopeammin kuin olisi ollut tarpeen.


”Mistä oli kyse tällä kertaa?” Hänen vaimonsa kysyi astuessaan keittiöön heidän 2-vuotias tytär sylissään.

”Kieltäydyin allekirjoittamasta paperia, joka sallisi hänen mennä alusvaatekuvaukseen, jotain mainosta varten.” Hän selitti väsyneenä. ”Kerrohan Katja, luuletko, että olen väärässä tämän asian kanssa?”

”Olisin kieltänyt häntä myös.” Nainen nyökkäsi ottaessaan mehua jääkaapista nuorimmaiselleen. ”Antaa hänen mököttää hetki ja kyllä se siitä.” Katja vakuutti.

”Toivon niin…” Asko huokaisi ja nousi. Hän tuli vaimonsa luokse ja painoi suudelman hänen poskelleen.

”Päästäthän sinä isin helpommalla, kun tulet tuohon ikään?” Hän kysyi tyttäreltään, koskettaen tämän poskea ja tyttö hymyili leveästi.

”Isin syliin”, tyttö vastasi ja ojensi kätensä.

”Oliko tuo myöntävä vastaus?” Asko kysyi naurahtaen ottaessaan tytön syliinsä.

”Toivotaan niin!” Nainen hymyili, katsellessaan miestään ja tytärtään.

**^^**^^**^^^**

Joni istui tietokoneensa edessä, tuijottaen kesken jäänyttä koulutehtäväänsä, vieläkin harmissaan isänsä kieltäytymisestä. Hän olisi halunnut sen palkkion ja ne kuvaukset olisivat voineet avata ovia isompiinkin keikkoihin. Hän pohti, jos kehtaisi väärentää isän nimikirjoituksen paperiin, ei kai siitä niin suurta vahinkoa olisi?

 Lopulta hän kuuli koputuksen ovelta.

”Niin?” Ovi narahti auki ja hänen isänsä kurkisti sisään. Joni vilkaisi häneen.

”Voinko tulla sisään?” Mies kysyi ja Joni nyökkäsi vaimeasti.

Asko käveli sängylle ja istui sen reunalle.

”Oletko jo rauhoittunut?”

”Kai…” Joni mutisi. ”En vain ymmärrä miksi et…” hän aloitti.

”Koska olen isäsi ja huolehdin turvallisuudestasi.”

”Osaan kyllä pitää huolen itsestäni, olen jo 17!”

Isä katsoi poikaansa hetken ennen kuin nyökkäsi.

”Vaikka et ehkä usko, muistan kyllä, millaista oli olla sinun ikäisesi.” Isä hymyili lempeästi. ”Maailma on ehkä muuttunut niistä ajoista, sen myönnän. Ymmärrän miltä sinusta tuntuu, mutta pyydän, että ymmärrät myös minun kantani. Ehdit tällaisiin kuvauksiin myöhemminkin, kun olet aikuinen, jos silloin vielä haluat. ”

Joni oli hiljaa ja katseli häntä. Lopulta hän huokaisi. ”Hyvä on, yritän ymmärtää kantasi vaikka se onkin vaikeaa.”

”Haluatko lähteä ostoksille, ehkä se piristäisi?” Isä ehdotti hymyillen.

”Vain me kaksi?” Joni hymyili.

”Kyllä, vain me kaksi”, isä nyökkäsi.

”Käyn vain suihkussa ja vaihdan vaatteeni!”Joni ilmoitti ja nousi pöytänsä äärestä.

Asko tunsi olonsa helpottuneeksi nähdessään poikansa piristyneen. Hän tiesi hemmottelevansa poikaansa liikaa, mutta oli tehnyt sitä jo niin pitkään, ettei oikein osannut lopettaa. Ansa oli hänen itsensä rakentama.

Web published: My Secret Shore 30.maaliskuuta.2008

© KOLGRIM

Jatka lukuun 1

2.luku 3.luku 4.luku 5.luku 6.luku 7.luku 8.luku 9.luku 10.luku 11.luku 12.luku 13.luku 14.luku 15.luku 16.luku 17.luku 18.luku 19.luku 20.luku 22.luku 23.luku 24.luku 25.luku 26.luku 27.luku 28.luku 29.luku 30.luku 31.luku 32.luku 33.luku 34.luku 35.luku 36.luku 37.luku 38.luku 39.luku 40.luku 41.luku 42.luku 43.luku 44.luku 45.luku 46.luku 47.luku 48.luku 49.luku 50.luku 51.luku 52.luku 53.luku 54.luku 55.luku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s