Lapselliset leikit


            PROLOGI

”Isä”, poika kutsui viattomalla äänellä, seisoessaan keittiön oviaukolla ja hitaasti hän teki tiensä peremmälle, kohti pöytää, jonka ääressä hänen isänsä istui. Mies katsoi ylös lehdestään, hymyili ja nosti toista kulmaansa,

”Niin Joni?” Hän tiesi jo tuon katseen; hän tiesi, että poika halusi tai tarvitsi jotakin.

”Tarvitsisin sinun allekirjoituksen erääseen paperiin.” Poika selitti, astuen yhä lähemmäksi, kunnes seisoi aivan pöydän vierellä.

”Mikä paperi se on?” Mies kysyi varuillaan, katsoessaan paperia ja kynää poikansa käsissä.

”Ihan pikkuasia vain, pelkkä muodollisuus oikeastaan”, poika hymyili. ”Se on erästä keikkaa varten johon minua pyydettiin.” Hän jatkoi ja asetti paperin pöydälle isänsä eteen, hän antoi kynän tämän käteen ja osoitti kohtaa jonne allekirjoituksen tulisi tulla.

”Odotas nyt hetki, haluan tietää mitä varten tämä on.”

”Isä, oikeasti, se ei ole mitään tärkeää, he ovat vain ylivarovaisia.” Mies katsoi poikaansa epäillen, hän tunsi tämän jo liian hyvin ja…

”Alusvaatekuvaus!” Hän huudahti, johon poika huokaisi kyllästyneenä.

”Niin, kuten sanoin ei mitään kummallista…” Jopa hänen äänensä oli kyllästynyt.

”Ei mitään kummallista! Olet vasta 17!”

”Mitä sitten? Isä, luuletko tosiaan, ettei kukaan ole nähnyt minua ennen alusvaatteissa? Käynhän uimahalleissakin yhtä vähissä pukeissa …ja yleisissä suihkutiloissa; täysin ilman vaatteita ja…”

”Se ei ole sama asia!” Mies sanoi tiukasti, katsoessaan paperia tarkemmin. ”Mitä varten tämä edes on…”

”Vain jotain lehteä varten… luoja…isä, allekirjoita se paperi jo!”

”Kuules nyt, et tiedä minkälaiset perverssit näitäkin saattaa lukea ja katsella ja…” mies heilautti kättään. ”No tiedäthän… Ei, en allekirjoita tätä.” Hän työnsi paperin kauemmaksi tähdentääkseen sanojaan. ”En salli, että 17-vuotias poikani esittelee itseään, miltei alasti jossakin lehdessä! Vain jotta jotkin perverssit saisivat silmänruokaa!”

”Isä! Tuo on niin typerää! Tämä johtuu siitä, että olen homo, eikö niin?!” Poika tallasi jalalla maahan ponnekkaasti.

”Ei se siitä johdu…” Mies pudisti päätään, turvautuen valheeseen, todellisuudessa se johtui osaksi siitä.

”Ensin viet mahdollisuuden lähteä Pariisiin ja nyt tämä! En olisi edes alasti! Enkä missään pornolehdessä ja…!”

“Riittää jo, Joni!” Hän katsoi poikaansa tiukasti. “Olen huoltajasi ja sinä olet alaikäinen ja kyllä, mitä tahansa sanot, ei muuta mieltäni, et tee mitään keikkoja tai kuvauksia niin vähissä vaatteissa. Kiellän sen, oma etusi mielessäni.”

“Tuo on niin paskanjauhantaa! Olen melkein aikuinen! Minun pitäisi olla vapaa tekemään omia päätöksiä!”

”Olen pahoillani Joni, mutta et ole vielä aikuinen ja kunnes olet, tottelet mitä sanon, ymmärretty?”

”Vihaan sinua!” Poika huusi, otti paperin ja kiirehti omaan huoneeseensa, lämäyttäen oven kuuluvasti kiinni perässään.

Mies huokaisi raskaasti, hän kaipasi aikaa jolloin poika oli ollut vielä lapsi, aikaa jolloin hänen oli ollut helppoa pitää hänet hallinnassa. Tämä teini-ikä ajoi hänet vanhuuteen nopeammin kuin olisi ollut tarpeen. 


”Mistä oli kyse tällä kertaa?” Hänen vaimonsa kysyi astuessaan keittiöön heidän 2-vuotias tytär sylissään.

”Kieltäydyin allekirjoittamasta paperia, joka sallisi hänen mennä alusvaatekuvaukseen johonkin…no mikä sitten olikaan.” Hän selitti väsyneenä. ”Kerrohan Katja, luuletko, että olen väärässä tämän asian kanssa?”

”Olisin kieltänyt häntä myös.” Nainen nyökkäsi ottaessaan mehua jääkaapista nuorimmaiselleen.

”Hän oli niin tuohtunut…” Mies alkoi epäröidä. ”Ehkä voisin mennä kysymään, jos hän haluaisi lähteä ostoksille, se tuntuu aina piristävän Jonia.”

”Asko, taivaan tähden! Et voi antaa hänelle kaikkea mitä hän tahtoo! Joni on hemmoteltu piloille jo tarpeeksi!”

”En hemmottele häntä piloille!”

”Kyllä hemmottelet!” Katja sanoi katsoessaan häneen tiukasti. ”Olen varma, että jos Joni keksisi pyytää kuuta taivaalta, tekisit kaikkesi hakeaksesi sen hänelle!” Hän heilautti kättään. ”No Joni pahoitti mielensä, kun ei saanut mitä halusi ja nyt sinä haluat lahjoa hänet kalliilla vaatteilla! Ja hänen kaappinsa on jo täynnä vaatteita joita hänellä ei ole muutenkaan aikaa käyttää! Joten älä edes yritä väittää, ettet hemmottelisi häntä, olen nähnyt kun teet niin, olen todistanut sitä jo 7 vuotta!” Hän huusi.

“Annat hänelle enemmän kuin mitä annat meidän lapsillemme”, nainen ei voinut olla lisäämättä hiljaisemmalla äänellä. ”Ja joskus tunnen, että rakastat häntä enemmän kuin meitä,” hän kuiskasi. Asko nousi, katsoi vaimoaan surullisena, surullisena siitä, että hän vajosi niin alas. Hän pudisti päätään, jos he koskaan riitelivät, se oli aina hänen esikoisestaan.

”Olen surullinen, että jopa kaikkien näiden vuosien jälkeen olet yhä mustasukkainen. Olen surullinen, että et vieläkään voi löytää itsestäsi sitä, että olisit hänelle äiti, joka häneltä puuttuu. Olen kasvattanut hänet miltei kokonaan yksin, älä syytä minua, että rakastaisin häntä enemmän kuin teitä… Menen nyt, menen juttelemaan hänelle.” Mies sanoi ja jätti huoneen.

**^^**^^**^^^**

Joni pamautti huoneen oven perässään ja heittäytyi sängylle. Hänen isänsä ei yksinkertaisesti ymmärtänyt häntä, hän ei ymmärtänyt mitään! Hetkeä myöhemmin hän kuuli heidän riitelevän ja tiesi riidan olevan hänestä. Hän tiesi, ettei Katja pitänyt hänestä, ei että hän olisi välittänyt, ei että hän olisi tarvinnut hänen rakkauttaan. Jonin mielestä naisen ei olisi edes pitänyt olla hänen isänsä kanssa, hän oli tuntenut niin jo ensimmäisestä päivästä kun oli tavannut tulevan äitipuolensa, he eivät vain tulleet toimeen.

Joni ei ollut varma kuinka kauan oli jo maannut sängyllä, kun kuuli koputuksen oveltaan.

”Niin?” Ovi narahti auki ja hänen isänsä kurkisti sisään. Joni vilkaisi häneen, muttei tehnyt elettäkään liikahtaakseen.

”Voinko tulla sisään?” Mies kysyi ja Joni nyökkäsi vaimeasti.

Huokaisten Asko käveli sängylle ja istui sen reunalle.

”Vihaatko minua vielä?”

”En…” Joni mutisi. ”En vain ymmärrä miksi et…” hän aloitti.

”Koska olen isäsi ja huolehdin turvallisuudestasi.”

”Mutta osaan pitää huolen itsestäni, en ole heikko ja olen miltei aikuinen!” Hän sanoi painokkaasti noustessaan istumaan. Isä katsoi poikaansa hetken ennen kuin nyökkäsi.

”Tiedän, ettet ole heikko ,” hän aloitti. ” Ja tiedän, että olet…” hän epäröi… Kyllä, hänen poikansa oli pitkä; miltei 180cm, hän oli hoikka ja samalla lihaksikas, hänen vartalonsa oli ehkä valmis aikuisuuteen, mutta…”Olet silti vasta 17, et aikuinen”, hän jatkoi ja näki välähdyksen jostakin pojan syvän ruskeissa silmissä. Hänessä oli paljon äidiltään perittyä kauneutta ja hänen luonnettaan ja samoin kuin hän ei ollut pystynyt olemaan hemmottelematta ensimmäistä vaimoaan, ei hän nyt kyennyt olemaan toistamatta samaa heidän pojalleen. Osittain Katja oli ollut oikeassa ja hän tunsi syyllisyydenpiston sisimmässään. Rakastiko hän Jonia enemmän kuin muita lapsiaan? Oliko hän rakastanut edesmennyttä vaimoaan enemmän kuin nykyistä? Nämä olivat kysymyksiä joihin hän ei mielellään olisi vastannut ja kuten ennenkin hän ohitti ne yhtä nopeasti kuin ne olivat syntyneet.

Joni, murjotti, hän näki sen.

”Miksemme menisi yhdessä ostoksille?” Hän huomasi ehdottavansa, se tuli jo liian luonnollisesti. Poika katsoi häneen ja hymyili kirkkaasti.

”Vain me kaksi?”

”Kyllä, vain me kaksi”, hän nyökkäsi, jonka jälkeen Joni nousi sängyltä nopeaan.

”Käyn vain suihkussa ja vaihdan vaatteeni!” Hän ilmoitti hakiessaan pyyhkeen kaapistaan. Asko tiesi, että ennen pitkää hänen olisi lakattava lahjomasta poikaansa näin, hän ei vain tiennyt miten. Hän näki poikansa mieluummin iloisena kuin murjottavana.

Web published: My Secret Shore 30.maaliskuuta.2008

© KOLGRIM

Jatka lukuun 1

2.luku 3.luku 4.luku 5.luku 6.luku 7.luku 8.luku 9.luku 10.luku 11.luku 12.luku 13.luku 14.luku 15.luku 16.luku 17.luku 18.luku 19.luku 20.luku 22.luku 23.luku 24.luku 25.luku 26.luku 27.luku 28.luku 29.luku 30.luku 31.luku 32.luku 33.luku 34.luku 35.luku 36.luku 37.luku 38.luku 39.luku 40.luku 41.luku 42.luku 43.luku 44.luku 45.luku 46.luku 47.luku 48.luku 49.luku 50.luku 51.luku 52.luku 53.luku 54.luku 55.luku