Tietoa kirjoittajasta

”Kolgrim”

En oikein tiedä mitä näihin kirjoittaa, enkä ole lainkaan vakuuttunut, että teitä välttämättä kiinnostaa, kuka tarinoiden takana on. Toisaalta, jos itse luen jotain mistä pidän, niin kiinnostun itse myös henkilöstä tarinan takana. Tässä siis infoa, mitä nyt keksin itsestäni kirjoittaa ja lukija päättää kiinnostaako 🙂

Olen nainen ja syntynyt 1983, minulla on kaksi lasta ja tämä on aiheuttanut nyt sen miksi tarinan kirjoittelu hiipui viimeisten kuuden vuoden aikana; oma aika ja jaksaminen on ollut kortilla. Mutta syyt ovat kyllä sen arvoisia!

Lapsena halusin näyttelijäksi tai kirjailijaksi tai luontokuvaaksi! (Avara luonto oli yksi suosikki ohjelmani.) Indiana Jones oli kova jätkä, argeologin ammatti olisi ollut jännä! Mutta aika epärealistinen….Lapsena unelmat vaihtuivat usein, kirjoittaminen on kuitenkin ollut pysyvin.

Historia oli lempiaineitani kuvaamataidon lisäksi koulussa. Lukiossakaan en vielä ollut varma mitä halusin tehdä ”isona.” Annoin elämän kuljettaa ja se kuljetti minut parturi-kampaajan opiskeluihin ja myöhemmin yrittäjäksi. Vaikka ensimmäisenä opiskeluvuotenani olin ihan varma, ettei minusta kyllä kampaajaa tule! Olin enemmän introvertti kuin exstrovertti (nykyisin jossain siinä välissä,) ja koin sen jutustelun jotenkin kiusallisena ja raskaana alkuun. Mutta tässä sitä yhä ollaan, vuosia myöhemmin, alan yrittäjänä, vaikka välissä harkitsin myös liikunta-alan pariin siirtymistä.

Nykyisin nautin työstäni suuresti. Välillä sitä saa olla eräänlaisessa terapeutinkin roolissa asiakkaille, koska teen yksin töitä ja minusta on mahtavaa, että voin tarjota kuuntelevan korvan toiselle ihmiselle ja tehdä hänen päivästään vähän paremman. Samalla on myös ihanaa, että nyt voin pitää päiviä, kun saan omistautua kirjoittamiselleni täysin, se on omaa palautumistani. Siitä, että se on mahdollista omistaa työtunteja kirjoittamiseen, saan kiittää miestäni, joka tukee tätä harrastustani. ❤️

Näistä yksityiskohdista olen tunnistettavissa niille, jotka minut tuntevat, mutta en usko, että heistä kovin moni tänne sivuille eksyisi. Jos eksyit ja tunnistat niin, moi vaan!😅 En ole salannut läheisiltäni, sitä mistä genrestä kirjoitan, mutta en kovin avoimesti ala myöskään kertomaan mitä tarinat tarkalleen sisältävät, enkä todella haluaisi tiettyjen läheisten näitä lukevan. Lähinnä vain koska nämä seksikohtaukset…🙈 Alkuun koin niiden kohtausten kirjoittamisen hyvin kiusallisena, mutta nyt ne tulevat jo luonnollisemmin vaikka välillä miltei toivon, että olisin kirjoittanut ne vähän pehmoisemmin, niin etten häpeäisi myöntää niiden olevan minun tekstejäni 😅

Tarinoita olen tykännyt keksiä ja kertoa pitkään. Teininä kirjoittaessani ne alkoi hetero rakkaus/jännitys tarinoista, jossa oli jotain yliluonnollistakin, aaveita lähinnä. Jännitystarinoissa, nainen/tyttö oli usein pahiksen roolissa, koska olin kyllästynyt asetelmaan toisin päin. Minulla oli yksi suosikki tarina, jota hyvin intohimoisesti kirjoitin ja kehittelin 13-vuotiaana, ajatellen, että minusta tulee suuri kirjailija! Olen kuitenkin jo luopunut haaveesta ja hyväksyn olevani nettikirjoittelija salanimen takana. En tosiaan usko, että juttuni olisivat niin hyviä, että joku niitä julkaisisi, ellen tee sitä itse.

Oikea kielioppi ei ole ollut, eikä ole vieläkään, vahvin alueeni, olin kasin oppilas äidinkielessä. Lukio aikaista äidinkielenopettajaani ärsytin kenties tahallani kirjoittamalla tragedioita, vaikka hän toivoi kevyitä, iloisia tarinoita, annettuaan ensin sanat: aihe on vapaa… (ei niin voi sanoa, jos ei tarkoita vapaata aihetta! 🙄 )

En ole ihan täysin varma milloin kiinnostuin mies/mies asetelmasta, mutta aika varhain, noin 15-vuotiaana uskoisin. Vaiti tarinan ensimmäiset tekstit ovat tuolta ajalta, harmi kyllä poltin suurimman osan näistä teksteistä joskus 20-vuotiaana kamalan myötähäpeän kourissa ja aloin kirjoittamaan sitä uudelleen, sen englanninkielisen version löydätte näiltä sivuilta. Pohdin vielä lisäilenkö sen suomenkielisen myös, sillä senkin suhteen koen jonkinlaista myötähäpeää nyt, vaikkakin jo paljon lempeämpää sellaista.

Itse olen nuorena joutunut kokemaan seksuaalista ahdistelua ja nyt aikuisena sanoisin, että tulee liiankin monta ”tilannetta” mieleen. Tiedän, että suuri osa nuorista naisista joutuu ikävä kyllä sitä kohtaamaan, mutta siitä puhutaan paljon enemmän kuin siitä ahdistelusta tai esimerkiksi parisuhdeväkivallasta mitä miehet kohtaavat. Yllättävän moni mies, jonka kanssa jutellut, muistaa kyllä vähintään yhden hieman epämieluisan tilanteen nuorena, kun jonkinlaista ahdistelua on kokenut.

Koen angstisten ja suuria tunteita käsittelevien tarinoiden kirjoittamisen kiinnostavana. Mutta aina pitää olla mukana myös rakkautta ja romantiikkaa pehmentämään niitä kovia aiheita.

Tarinoihin ripottelee aina jotain pieniä hippusia itsestään/elämästään ja kohtaamistaan asioista tai ihmisistä sinne tänne, mutta ei mitään silmiin pistävää.

Olen suunnitellut muuttaa kirjoittaja nimeni hieman aikuisemmaksi, oikean kuuloiseksi. Kolgrim oli lemmikki gerbiilini lapsena, yksi kolmesta ja jääkansan tarinoistahan tuo nimi tuli… Mutta katsotaan, tämä on vasta pohdinta asteella, mietin vaan, että jos teen omakustanteen niin nimi voisi olla joku vähän uskottavamman kuuloinen kuin Kolgrim 😄

Selvisiköhän kukaan tänne asti? Ei tosiaan ollut tarkoitus tarinoida näin pitkää. Ja nyt jään analysoimaan käytinkö vähän liikaa emoijia ja kuulostanko vähän teiniltä, hah! (hillitsen haluni laittaa tähänkin emojin.)

Joka tapauksessa, kiitos että olette löytäneet sivuilleni ja kiitos että luette! ❤️ Palautetta tietenkin toivoisin enemmän, mutta otetaan se mikä saadaan 😘

2 vastausta artikkeliin “Tietoa kirjoittajasta

  1. Kiitos esittelystäsi!

    Jos kiinnostun jonkun kirjailijan kirjoituksista, haluan saada tietoa ihmisestä itsestään. Mikä saa hänet kirjoittamaan sellaisia tarinoita? Mistä hän saa ideansa, inspiraationsa? Mitä hän itse saa tarinoittensa kirjoittamisesta? Miltä hänestä itsestään tuntuu kirjoittaa?

    Sitten kun tiedän enemmän kirjoittajasta, tarinat aukeavat minulle aivan eri lailla, koen saavani niistä enemmän irti. Moni sinun tarinasi on laittanut minut ajattelemaan montaa eri puolta homoudesta, neukkuvihasta, ihmisyydestä, ihmisten välisestä rakkaudesta.

    Toivottavasti jaksat/ehdit/viitsit kirjoittaa tarinoitasi, ne ovat upeita! Kiitos!

    Tykkää

    1. Kiitos kommentistasi! Merkitsee paljon! ❤️
      Ennakkoluulot ovat minusta kiinnostavia käsitellä. Minun rakas, edesmennyt, isoisäni oli hyvin katkera venäläisille ja reaktio oli hyvin voimakas, kun venäläisistä oli puhe. Heidän kotipaikkansa jäi rajan taakse ja hän kovasti ikävöi sitä aina kuolemaansa asti. Hän oli sota-aikana teini-ikäinen, joten muistot olivat varmasti vahvoja. Isoäitini puolestaan oli sotalapsena Ruotsissa ja oli hieman herttaisen huvittavaa miten isoisäni ei oikein ruotsalaisistakaan pitänyt, taisi hieman ”ärsyyntyneenä” aina kuunnella, kun isoäiti soitteli Ruotsiin siskoilleen 😅 En kyllä tiedä mikä niissä ruotsalaisissa sitten häntä otti pannuun, mutta huvittuneen lämpöisesti häntä aina muistelen. Tällaisista kuitenkin esimerkiksi nappailee jotain pientä tarinoihin.
      Isoäidin puolelta meidän suvussa on myös romaniverta, joka minussa ei näy kyllä pätkääkään, mutta isäni ja siskoni ovat näitä ”mustalaiskommentteja” joutuneet kuulemaan nuorina.
      Olen itse luonteeltani välillä tuskastuttavan kiltti ja minusta on hauska kirjoittaa Jonin tyylisiä hahmoja, jotka sanovat ajatuksensa hyvin suoraan. On useita tilanteita, joissa itsekin välillä haluaisi olla vähän ”vittumaisempi”, mutta ei minusta siihen ole, jään liikaa aina analysoimaan sanomisiani ja poden jäätävän huonoa omatuntoa, jos olen jonkun mielen pahoittanut tahtomatta tai tahallaan.

      Jonin hahmo syntyi, kun purin tuskaisaa eroa ja annoin exäni etunimen hahmolle, ajatellen, että hän olisi täysi kusipää RSS tarinan alusta loppuun, ei kyllä ulkonäöllisesti mitään samaa. Joni on oikeastaan Roni= kämppikset, minua huvitti kun luin tuota tarinaa uudestaan ja tajusin, että hetkinen, tuossa nimessä on vain yksi kirjain eroa. Jonin hahmoon kyllä tykästyin kovasti, kuten näkyy, eli paljon miellyttävämpi hahmo kuin piti olla.
      Kyllä sitä siis väkisin ammentaa joitain asioita omasta elämästä, mutta suurin osa siitä on vain hyvin vilkaista mielikuvitusta. Ja kuten sanoin, pidän näiden vaikeimpien aiheiden kirjoittamista hyvin kiinnostavana. Toisaalta, nyt kun ajattelen esim. Jonin ja Mishan hahmoa, haluaisin kovasti tarjota heille onnellisen ja höttöisemmän jatkon, mutta katsotaan mihin päästään!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s