24.RSS

Joni:

Pete ei oo ilmeisesti antanut periksi niin helpolla, se on ainut selitys minkä keksin oudoille puheluille joita oon ruvennut saamaan salatusta numerosta. Joka kerta kun oon erehtynyt vastaamaan kuulen ainoastaan raskasta hengitystä. Aluksi luulin, että se oli joku säälittävä pila mun ystäviltä; ei olisi edes ensimmäinen kerta, mutta huomasin pian että kyse ei ollut pelkästä leikistä.
Kolmen puhelun jälkeen päätin mennä mukaan leikkiin, joksi sitä tosiaan kuvittelin. Kysyin kuka mun salainen ihailija on ja kiihottiko sitä mun äänen kuunteleminen ja ensimmäistä kertaa mulle vastattiin; miehen ääni kysyi vuorostaan mitä mulla oli ylläni, hieman huvittuneena vastasin, että aivan mitä herra haluaa. Ja sitten se meni vähän turhan vakavaksi, turhan omituiseksi. Se jatkoi haluavansa mut alasti ja sidottuna sänkyyn, sanoi haluavansa antaa mulle piskaa ja… Nauroin hermostuneena ja kysyin tai lähinnä vaadin tietää kenen kanssa puhuin. Hetken oli hiljaista.
’Haluan panna sua niin kovaa, että huudat armoa.’ Lopetin puhelun siltä istumalta. Toivoin, että se olisi loppunut siihen, mutta se oli kai liikaa pyydetty.
Nyt säikähdän melkein joka kerta kun mun puhelin alkaa soida ja vihaan sitä. Se on vain puhelin, ei voi satuttaa mua ja oon varma, että Pete haluaa vain kiusata mua; se on vaan jälleen hommannut jonkun toisen tekemään oman likaisen työnsä.
En olisi koskaan voinut uskoa, että Markon kanssa pelehtiminen voisi johtaa tähän; en olisi uskonut, että Pete voisi seota näin. Kaikki varoitti mua ja kuitenkaan en uskonut niitä – Mitä mä tein? Nauroin niille varoituksille! Ja olin varma, että Misha olisi viimeistään pelottanut sen pois.

Enkä halua myöntää heikkoutta, en halua myöntää, että olisin huolestunut, enkä ainakaan halua pyytää apua. Oon aikuinen mies herran tähden! ja oon pystynyt huolehtimaan itsestäni niin kauan kuin muistan.

Joten pysyn vaiti, vakuutan itselleni että mitä tahansa se on, pystyn huolehtimaan siitä itse. En puhu halaistuakaan sanaa Mishalle puheluista. En halua tuntea itseäni joksikin saamarin naiseksi tässä suhteessa, oon mies enkä tarvitse poikaystäväni suojelua!
Käyttäydyin kuin kaikki olisi normaalisti ja toivon, ettei Misha huomaa kuinka hermostunut oon joka kerta kun vastaan puhelimeen.

**^^**^^**^^**^^**

Vodka:

Viikonloppu, jona mun on tarkoitus tavata Jonin perhe ensimmäistä kertaa, saapuu. En oo usein mennyt tapaamaan kenenkään vanhempia, mutta toisaalta en oo koskaan tuntenut samoin ketään toista kohtaan. Haluan olla parhaimmillani ja haluan saada Jonin isän hyväksynnän, joten käytän aikaa vaatteiden valitsemiseen ja huoliteltuun ulkonäköön. Jonilla tuntuu olevan läheiset välit isäänsä ja siksi tää on tärkeää myös mulle.
Joni parkkeeraa autonsa valkoisen, kaksikerroksisen talon eteen. En oo voinut olla huomaamatta, että se on ollut paljon hiljaisempi kuin normaalisti, viimeisinä parina päivinä. Se saa mut vähän huolestuneeksi, että jokin on vialla, mutta kun kysyn niin Joni vastaa olevansa vain väsynyt.
”Perillä ollaan!” Joni ilmoittaa kun saavutaan eteiseen. Pian Jonin isä ilmestyy kulman takaa ja tällä kertaa kiinnitän enemmän huomiota sen ulkonäköön. Se on pitkä, hyvässä kunnossa oleva mies jota aika on kohdellut suopeasti. Sillä on tummansiniset ystävälliset silmät ja hiekanvaaleat hiukset.

“No niin, tapaamme jälleen.” Mies virnistää katsoessaan muhun ja sitten poikaansa. “Kunnon esittely lienee tarpeen, eikö?” Se lisää ojentaessaan kätensä johon tartun.
“Asko,”
“Misha Volochov, hauska tavata.”

”No niin, peremmälle vain, maistuisiko kupponen kahvia?”
”Kiitos, kyllähän se aina kupillinen maistuu.” Nyökkään ja seuraan Jonin isää keittiöön, Joni mun vierelläni.
”Vaimo liittyy seuraan myöhemmin, hän vei lapset ostoksille.” Asko kertoo ja viittoo meitä istumaan alas valmiiksi katetun pöydän ääreen.

”Kiitos,” hymyilen kun Jonin isä kaataa meille kahvia, ennen kuin istuu alas myös itse.
”No Misha, kerropas vähän itsestäsi?”
”No, oon 27 ja työskentelen pienessä tietokonefirmassa.”
”Eli et siis ole putkimies?” Se kysyy huvittuneena vilkaistessaan Jonia joka tuijottaa tiiviisti alas kahvikuppiinsa. En voi olla naurahtamatta.
”En, mutta oon kyllä kätevä käsistäni tarvittaessa.” Virnistän.

”No se on hyvä tietää,” Asko hymyilee, ”kauan olet asunut täällä?”
”Muutin kun olin 20,”
”Ja olitko opiskellut kieltä ennen?”
”En, kesti hetken ennen kuin opin, mutta…”
”No pakko sanoa, että olet tehnyt hyvää työtä opiskelussa.”
”Kiitos.”
”Entäs millainen on perheesi?”
“Mulla on kaksi veljeä, jotka ovat 31- ja 25-vuotiaita. Ne asuu pienessä kaupungissa lähellä Moskovaa, niin kuin mun äiti. Isä on kuollut pari vuotta sitten.”
”Vierailetko kotona usein?” Asko kysyy ja hymyilen.
“Yritän vierailla ainakin kahdesti vuodessa ja mun veljeni on molemmat käynyt täällä muutaman kerran, äidillä on heikot jalat eikä se jaksa matkustella. Aion itse käydä siellä taas loppu syksystä; ehkä saan houkuteltua teidän poikanne mukaani.” Katson Jonia sitten, se on ollut kummallisen hiljaa; se pyörittää lusikkaa kahvikupissaan, mietteliäs ilme kasvoillaan.
”Joni?” Kysyn, jolloin se tuntuu viimein heräävään ajatuksistaan ja katsoo muhun.
”Mitä?”
”Kuuntelitko yhtään?”
”Joo, kuulostaa hyvälle.” Nostan toista kulmaani epäilevänä, vilkaisen sen isään, joka näyttää hivenen huolestuneelta.
”Voitko hyvin?” Asko kysyy.
”Joo, oikein hyvin, miten niin?” Joni hymyilee meille molemmille. Toivon, että tietäisin mistä on kyse.

Joni:

Mun äitipuoli Katja palaa liiankin pian mun sisarusten kanssa ostoksilta. Kaksoset juoksevat takapihalle huutaen ja saaden mun pääni särkemään. Katja tervehtii mua ja Mishaa tyypilliseen kylmään tapaansa, jota sen tekohymy vain korostaa.

Mun sisko Sini juoksee mun luokse ja alkaa heti kysellä syntymäpäivälahjansa perään; se on melkein kaksi kuukautta myöhässä; hyi mua.

”Tuo mun laukku mulle; se on eteisessä.” Kerron ja katson kuinka se tekee työtä käskettyä. Pian se palaa huoneeseen laukun kanssa, jonka ojentaa mulle, odottava ilme kasvoillaan. Kaivan hetken kunnes löydän. ”Hyvää myöhästynyttä syntymäpäivää, Sini.” Ojennan lahjan kahdeksanvuotiaalle sisarelleni hymyillen.
Sini istuu lattialle ja repii paketin auki, se hihkuu innostuneena nähdessään merenneitobarbien, jota on kinunnut jo viikkoja. Lopulta se hypähtää ylös ja halaa mua tiukasti;
”Kiitos, kiitos, kiitos!” Mua hymyilyttää; joskus sitä toivoo, että voisi vielä innostua yhtä paljon pienistä asioista kuin lapsena.

”Kuka sä oot?” Sini kysyy Mishalta, joka istahtaa mun vierelleni sohvalle, se katsoo sitä epäilevästi.
”Oon sun veljen poikaystävä.” Misha vastaa rauhallisesti ja hymyilee Sinille.
”Mutta Jonilla on jo poikaystävä!” Sini protestoi jokseenkin huolestuneena. ”Jesse… missä Jesse on? Pidän Jessestä se aina leikkii mun kanssa.” Se katsoo muhun syyttävästi, kuin olisin tehnyt jotain pahaa, no, tavallaan tein. Vilkaisen hieman hermostuneena Mishaa, sitten takaisin Siniin.

”Muistatko kun kerroin, että erosin Jessen kanssa? Oon nyt Mishan kanssa.” Kumarrun lähemmäksi. ”Tiedätkö, jos kysyt oikein, oikein nätisti… oon varma, että Misha ottaisi sut reppuselkään…”

Sini katsoo Mishaa epävarmasti, kunnes piilottaa kasvonsa mun olkaani vasten. ”No, höpsö…kysy vaan, ei Mishaa tarvii pelätä.” Sini pudistaa päätään, se on aika ujo ja epäilemättä iso mies niin kuin Misha voi pienestä tytöstä tuntua aika uhkaavalta. ”Haluatko, että mä kysyn?” Sini nostaa päätään, katsoo muhun sitten Mishaan, sitten takaisin muhun ja nyökkää.
”Misha, leikkisitkö vähän mun siskon kanssa? Sini tykkäis jos kantaisit sitä, voisit leikkiä kauniin prinsessan hevosta?” Virnistän, luultavasti maksan tästä myöhemmin.

Misha naurahtaa ja nousee ylös.
”Toki, mitä vain prinsessalle.” Autan Sinin Mishan selkään, se katsoo muhun vähän hermostuneena, kuin rukoillen, että pysyisin jossakin lähellä. Seuraan niitä ulos ja hymyilen Sinille rohkaisevasti.

Pian Sini rentoutuu ja nauraa innostuneena kun Misha juoksee pitkin pihamaata, leikkien hevosta niin hyvin, että saa mutkin nauramaan. Hetkeksi unohdan kaikki huoleni kun katson niitä kahta.

Jopa mun veljet tulee uteliaiksi Mishan suhteen ja lopulta ne päätyy leikkimään sotaa; Misha parka, se on ammuttu miltei läpimäräksi vesipyssyillä, mutta viimein kaksoset armahtaa sen ja hukuttaa sen kysymyksiin. Isä grillaa ruokaa, Katja istuu kuistilla siemaillen viiniä. Illat alkaa viiletä näin syksyn lähellä
Istun Katjan viereen, oluttölkki käsissäni ja katson perhettäni ja Mishaa, sitä miten hyvin se tuntuu sopivan joukkoon.
“No Joni, miten olet voinut?” Katja kysyy ja vilkaisen sen suuntaan.
”Hyvin,” vastaan lyhyesti ja se katselee mua uteliaana.
”Misha vaikuttaa erilaiselta kuin ne jotka olet ennen tuonut näytille.” Katja jatkaa katsellen Mishaa kohti. Nostan toista kulmaani kysyvästi, Katja huomaa ja hymyilee. ”Misha on vanhempi ja…no, kookkaampi kuin sinä, luulin, että pidit heiveröisemmistä.”
Jotenkin tulkitsen kaiken helposti loukkaukseksi Katjan suusta ja nytkin…
”Misha vaikuttaa tosi mukavalta.” Katja jatkaa kuin aistien epäilykseni ja se vaikuttaa vilpittömältä sanoessaan sen, jopa sen hymy vaikuttaa lämpimältä…
Mun kännykkä alkaa soida mun taskussa ja miltei hypähdän ennen kuin kaivan sen esiin. Tuijotan hetken näyttöä; tuntematon… tunnen oloni hieman pahoinvoivaksi.
”Etkö aio vastata?” Katja kysyy. Painan punaista luuria ja työnnän kännykän takaisin taskuuni.
”Ei näkynyt numeroa, enkä viitti vastata sellasiin puheluihin; varmaan taas joku puhelinmyyjä.” Katja nyökkää, seuraa hiljaisuus, jonka keskeltä saatan yhä aistia sen katseen mussa.

Illallisen jälkeen isä alkaa tarjoilla drinkkejä mulle ja Mishalle, mutten oikein ole juomatuulella, joten en oikein pysy niiden kahden tahdissa. Kahdestaan ne nauraa ja kertoo juttuja. Ei isä koskaan Jessen kanssa tullut yhtä hyvin juttuun ja alan todella tuntemaan itseni ’naiseksi’ tässä. Katson tv:tä, kuulen kuinka ne nostaa lasejaan ja lopulta mun isä ehdottaa siirtymistä saunaan; molemmat on jo iloisessa hiprakassa. Misha päättää antaa mulle ison märän suukon, joka tuntuu vähintäänkin vaivaannuttavalta kun sekä isä, että Katja on huoneessa, mutta kai tähän on totuttava.
Saunaan meneminen on melkein yhtä outoa; kun ollaan kaikki kolme alasti, näyttää kuitenkin siltä, että oon ainut jota asia edes jossakin määrin vaivaa, tai sitten en oo vaan juonut tarpeeksi. Molemmat jatkaa iloista keskustelua olutta juoden ja… kuin täysin tajuamatta, että ollaan alasti. En tiedä miksi tää tuntuu niin oudolle musta. Mutta… Misha näkee mun isäni alasti! Jotenkin… se häiritsee… mutta eihän se edes katso ja… mun todella pitäisi juoda enemmän ja ajatella vähemmän. Lopulta Misha laskee kätensä mun reidelleni ja läpäytän sen nopeasti pois; todellakaan ei sopivaa, ei alastonta koskettelua saunassa, sehän on melkein pyhäpaikka!… No, niin vissiin…

Oon ensimmäinen joka poistuu peseytymään, päätän jättää ne kahdestaan. Kävelen ulos viileään ilmaan; tarvitsen tupakan. En ole polttanut kuukausiin, mutta nyt jotenkin vaan tarvitsen sitä. Istun kuistille, katson kaunista auringonlaskua, tuuli puhaltaa mun hiuksissani.
Takaovi narahtaa auki ja Sini astuu ulos yöpuvussaan.
”Sun pitäis mennä takaisin sisään, täällä on kylmä.” Sanon sille.
”Tupakointi on pahasta,” Se sanoo puolestaan, kurtistaen kulmiaan mulle, hymyilen, nyökkään ja stumppaan tupakan tuhkakuppiin. Sini kiipeää mun syliini, suojaan sen mun takillani ja kiedon käteni sen heiveröisen vartalon ympärille, tunnen kuinka sen pää laskeutuu lepäämään mun rintaani vasten.
”Joni?” sini aloittaa.
”Hm?”
”Mitä mietit?” Tunnen sen sormien leikkivän mun paitani kankaalla.
“Asioita vaan, aikuisten asioita, sellaisia joita sun ei vielä tarvitse murehtia vuosiin.”
Hetken hiljaisuus.
”Misha on kiva,” Sini sanoo sitten, hymyilen.
”Kiva kuulla, pidän siitä myös.”
”Paljon?”
”Kyllä, pidän siitä paljon, rakastan paljon.”
”Sitten se on hyvä.” Sini nyökkää ja nauran pehmeästi.
”Hyväksyt siis meidät?”
”Joo.”
Katsotaan taivasta yhdessä hiljaa ja teen lupauksen itselleni yrittää olla parempi isoveli Sinille, niin että ansaitsisin sen rakkauden.
”Tulehan prinsessa, luulen, että sun nukkumaanmeno aika on jo mennyt.”
”Kanna mut?” Sini anelee räpytellen isoja vihreitä silmiään.
”Totta kai prinsessa.”

Kannan Sinin sen huoneeseen, peittelen sen sänkyynsä ja toivotan hyvää yötä.

Palaan alakertaan tarkistamaan josko isä ja Misha ois palannut saunasta, löydän molemmat olohuoneesta.
”Oon aika väsynyt, taidan mennä jo nukkumaan, toivottavasti ei haittaa.” Ne on kahdestaan, lapset ja Katja näyttää menneen jo nukkumaan.
”Rankka päivä töissä?” Isä utelee.
”Joo vähän, pari myymälävarkautta,” vastaan ja  isä nyökkää. ”Mee vaan nukkumaan sitten.” Se hymyilee.
Kävelen Mishan luokse ja annan sille suukon poskelle.
”Hyvää yötä,”
”Nuku hyvin kulta,”
”Hyvää yötä isä!”
”Hyvää yötä.”

Kävelen omaan huoneeseeni, kännykkään on tullut uusi outo viesti ja tunnen oloni turhautuneeksi ja pelokkaaksi. Tiedän kuka on tän takana, tiedän; se ei voi olla kukaan muu. Otan puhelimeni ja valitsen Peten numeron.
”Moi, Joni.” Pete vastaa rauhallisella äänellä, kuin olisi juuri odottanut mun soittoani.
”Okei… Mitä helvettiä sä oikein haluat Pete? Etkö voi jo unohtaa??”
”Pelkäänpä etten voi Joni,” Pete vastaa rauhallisella äänellä.
”Miksi et? Marko ei halua sua, se on onnellinen ilman sua, joten jätä meidät molemmat rauhaan!”
”Joni…” Se aloittaa ja mun vartalo alkaa vapista. ”Otit mikä kuuluu minulle ja nyt sinun täytyy maksaa hinta.”
”Mitä sä oikein haluat?”
”Tiedät kyllä mitä haluan… Haluan yhden viikonlopun, tulet luokseni ja teet mitä haluan. Vain yksi viikonloppu ja sen jälkeen kaikki kaunat on maksettu ja unohdettu.”
”Oot hullu jos luulet, että suostun! Hullu!” Sähisen.

”Joni, kuuntele,” se varoittaa. ”Tiedän joitakin asioita, kuinka paljon välität uudesta poikaystävästäsi? Misha, oikealta nimeltään Mikhail Volochov. Kuinka paljon tiedät hänestä? Tiesitkö, että Mikhail, on etsitty rikollinen kotimaassaan?” Pete kysyy ja tunnen sydämeni miltei pysähtyvän hetkeksi, en osaa vastata. ”Noh, otin selvää,” Pete jatkaa. ”Hämäräbisneksiä ja sellaista menneisyydessä. Mikhail, on kuulunut nuorempana rikollisliigaan. Jos et suostu Joni, niin vannon, että mussukkasi ei ikinä enää saa töitä tästä maasta, hänet lähetetään takaisin kotimaahansa, jossa hän päätyy vankilaan; varmistaisin sen. Lisäksi, jos suostut, niin myös Markon hairahdus on unohdettu.”

”Sä valehtelet Mishasta!” Henkäisen järkyttyneenä.

”Valehtelenko Joni?” Pete kysyy. ”Haluatko ottaa riskin?” Äkkiä muistan miten Misha uhkaili mua ’ystävillään’ silloin ekana aamuna ja kuinka se oli jotenkin saanut mun avaimen, luoja… Pete saattaa oikeasti tietää enemmän kuin mitä tiedän itse? ”Kaksi viikkoa, Joni. Saat kaksi viikkoa aikaa päättää, tiedät nyt mitä kieltäytymisestä seuraa, sekä sinulle että poikaystävällesi.” Niine sanoineen Pete lopettaa puhelun. Huomaan vapisevani, mitä hittoa nyt teen?!

**^^**^^**

Vodka:
Katson Jonin perään kun se kävelee pois, siemailen oluttani hitaasti.
”Vaivaakohan Jonia jokin, se ei oikein ole ollut oma itsensä tänään.” Sen isä toteaa mietteliäänä.
”Oon huomannut saman.” Nyökkään.
“Olen aina ollut Jonista vähän enemmän huolissani kuin muista lapsistani. Joni on niin…” Hetken hiljaisuus, “pelkäänpä, että olen aina vähän hemmotellut häntä…” se myöntää sitten. “Joni on aika samanlainen kuin äitinsä… Mariana…” Asko huokaa syvään ja vilkaisee kuvaan seinällä, pehmeä, mutta surullinen hymy huulillaan.
”Jonin äiti?” Kysyn katsoessani kuvaa tarkemmin ja oikeastaan mun kysymykseen on jo vastattu; naisella kuvassa on niin paljon Jonin piirteitä.
”Kyllä,”
”Hän oli todella kaunis.”
”Niin, sitä hän todella oli.” Asko nyökkää hymyillen yhä, kaihoava katse silmissään.
”Olin melko nuori kun tapasin Mariannan, nuorempi kuin Joni on nyt. Kasvoin pienessä kylässä lähellä Kemiä ja muutin tänne. Yhtenä iltana päätin mennä yhteen ravintolaan ja siellä tapasin hänet; Mariana oli tanssija, kaunis olento, yönmustat, pitkät hiukset. En tiedä miten Mariana huomasi juuri minut, kun niin moni muu mies katsoi häntä täysin samalla tavalla. Mutta joka tapauksessa se tuli mun luokse. Ja kun ensimmäistä kertaa vein Mariannan ulos, ajattelin, että se oli vähän järjiltään.” Se nauraa muistoilleen lempeänä ja surullisena. ”Oli ujo poika, Mariana…nainen täynnä elämää ja iloa… hullu, kaunis ja… rakastava… Rakastan häntä, vieläkin, en ole koskaan rakastanut ketään naista niin kuin Jonin äitiä… Me oltiin kaikin puolin onnellisia, kun Joni syntyi ja…”
”Miten hän kuoli?” Kysyn varovasti.
“Syöpä, se vei hänet nopeasti.”
”Oon pahoillani.” Sanon ja Asko nyökkää.
”Joni on hyvin rakas mulle, en halua nähdä poikaani sattuvan ja…” Asko katsoo muhun. ”Oletko vakavissasi Jonin suhteen?”
”Olen… Rakastan Jonia, oon tosissani meidän suhteessamme.” Myönnän alkoholin rohkaisuttamana.
“Sitten olen tyytyväinen. Ajattelin aina, että Joni tarvitsee rinnalleen jonkun joka on yhtä vahva, miehen, niiden poikien sijaan… Jonkun joka osaisi pysäyttää sen aloilleen ja estää juoksemasta ympäriinsä…
 … kun Joni oli vain 15, hän halusi muuttaa… New Yorkiin? Joku oli sanonut, että sen kannattaisi yrittää mallinhommia, mutta puhuin Jonin ympäri…Sanoin, ettei kannata luottaa jokaiseen vastaantulijaan, ja että jos hän haluaisi kokeilla mallinhommia, niin tekisi sen täällä missä on turvallisempaa. Joni suostui siihen. Mutta sitten kun Joni oli 16-vuotias, sille tarjottiin mahdollisuutta lähteä Pariisiin, se tarvitsi mun luvan jonka kielsin.
… Joni oli niin vihainen, sanoi, että pilasin hänen mahdollisuudet,  koko elämän ja kun Joni huomasi, ettei se tehonnut, hän oli maailman suloisin poika hetken aikaa ja kun sekään ei tehonnut ja kun mahdollisuus Pariisiin oli mennyt nousi täysi helvetti… En oikein uskaltanut päästää Jonia menemään niin nuorena, hän oli nykyistäkin impulsiivisempi silloin ja luoja tietää mihin sotkuun Joni olisi itsensä saanut jos olisin antanut luvan!…
…No Joni tekee vielä joitain keikkoja, mutta… Joni on halunnut ryhtyä näyttelijäksi, on halunnut muuttaa Lontooseen, tehdä maailmanympärysmatkan ja kokeilla niin monia eri juttuja, että on vaikea pysyä perässä. Ja nyt Joni työskentelee vartijana, puhui myös poliisikouluun menemisestä kerran, mutta kun taas viimeksi juteltiin, niin Joni sanoi haluavansa lopettaa vartijantyöt. Toivon, että Joni keksisi pian mitä haluaa elämältään… Ehkä voit auttaa häntä siinä?”
”Ehkä… Voin ainakin katsoa Jonin perään.” Lupaan.
”No nukun yöni mukavammin, kun tiedän sen…. Kasvattaminen olisi ollut helpompaa jos Jonin äiti olisi ollut läsnä.” Se huokaa.
”Oot tehnyt hyvää työtä. Joni on hyvin rakastettava, kun se päästää lähelleen, täytyy vaan päästä sen seinän läpi ensin ja luulen, että oon päässyt. ”
”Olet hyvä mies Misha, tervetuloa perheeseen.” Asko taputtaa mua selkään ja hymyilee.

**^^**^^**^^**^^**^^**

Joni:
Työpäivä oli helvetillinen. Oli vaikeuksia keskittyä, mun ajatukset on liian häiriintyneitä oudoista puheluista joita saan, jatkuvasti. Työpäivän päätyttyä oon jälleen saanut viisi vastaamatonta puhelua ja joitain viestejä jotka poistin lukematta; kai ne olisi hyvä säilyttää, mutta en vain… halua… Pete todella painostaa mun päätöstä, enää viiko aikaa ja jos suostun piinaus loppuisi siihen paikkaan. Mua oksettaa jo pelkkä ajatus Peten panoleluna olosta ja toisaalta en myöskään halua vaikeuksia Mishalle, rikollinen tai ei, rakastan sitä perverssiä!

 Isä pyysi mua ja Mishaa aiemmin vahtimaan taloa viikon sillä välin kun ne matkustaa muun perheen kanssa pohjoiseen tapaamaan sukulaisia. Totta kai me suostuttiin.
Tapaan Mishan vuoroni päätyttyä, meidän on haettava mun tavaroita ensin mun kämpältä ennen kuin mennään mun lapsuudenkotiin.
Kotimatka sujuu hiljaisissa tunnelmissa, tunnen Mishan jatkuvan uteliaan katseen mun ihollani, tunnen kysymykset jotka se haluaisi esittää, sen huolen, mutta mulla ei ole energiaa vastata, en edes tiedä mitä mun tulisi vastata.
Saavutaan asuntoon ja sanaakaan sanomatta kävelen makuuhuoneeseen.

Vodka:

Joni kiiruhtaa makuuhuoneeseen, se on tuskin puhunut sanaakaan mulle tänään. Se on vain ollut niin hiljainen, niin epä-Jonimainen, ei ainakaan niin kuin mun Joni. Mun Joni on rohkea ja äänekäs… tää muutos huolestuttaa mua.
“Joni?” seuraan sitä huoneeseen ja kysyn; ”Mitä on meneillään? Et ole oma itsesi.”
Näen sen jännittyvän, sen selkä on käännyttynä mua kohden.
”Mitään ei oo meneillään! Mä oon niin helvetin kyllästynyt vastaamaan tohon samaan kysymykseen!” Se sähähtää ja alkaa pakata vaatteitaan vimmalla. 
”Mä näen että joku on pielessä!” Murahdan, tyytymättömänä sen vihaisesta äänensävystä. ”Voitko helvetti kertoa mulle?! Luulen, että ansaitsen tietää mitä mun poikaystävälle on tapahtunut?!”
”Mitään ei oo tapahtunut, oon kunnossa, jos oon kireä niin se ei tarkoita…” Joni vilkaisee muhun, ”Oon vain pirun väsynyt, siinä kaikki, joten anna jo olla.” Ja se on niin selvää, että jokin vaivaa sitä; tapa jolla se hengittää; nopeasti, rauhattomasti, pian Joni kulkee mun ohitseni kylpyhuoneeseen ja seuraan.
“Joni…” Aloitan nähdessäni sen hermostuneet kasvot, mutta sitten äkillinen ajatus pulpahtaa pintaan ja tunnen pelkoa, suurempaa pelkoa kuin koskaan aiemmin. Aikooko Joni…. haluaako se… jättää mut? Jos se onkin jo saanut tarpeekseen? “Joni?” Toistan, pehmeämmin kuin aiemmin. “Haluan, että kerrot mulle, mitä tahansa se on.” Luoja, älä anna sen olla mitä pelkään.

Joni katsoo muhun lyhyesti.
“Anna jo olla Misha, sanoin jo, että oon kunnossa, miksi helvetissä et voi uskoa?” Joni kävelee takaisin makuuhuoneeseen hammasharjansa ja deodoranttinsa kanssa, pakaten ne vaatteittensa joukkoon. ”Ymmärrätkö miten ärsyttävää se on? Oikeasti Vodka, yritä ymmärtää, yritä kuunnella kun sanon, että oon kunnossa!” Jonin äänensävy satuttaa, tapa jolla se katsoo mua…
”Miksi en voi ymmärtää? Koska näen ettet ole kunnossa!” Huudan sille ja tunnen mun rintaani puristavan. Joni ei oo pitkään aikaan kutsunut mua Vodkaksi, onhan se mun lempinimi, mutta Jonin suusta kuultuna nyt, se kuulostaa halventavalta. ”Joni, kysyn viimeisen kerran… Mitä on meneillään?”
Joni sulkee silmänsä ja henkäisee syvään. ”Ja viimeisen kerran; ei mitään.” Se sähähtää. ”Jos häiritsen sua, jos mun käytökseni häiritsee sua, jos et voi uskoa niin mene! Mene ja etsi joku helpompi, koska mä en vaan oo sellainen… ehkä meidän pitäisi harkita tätä suhdetta uudestaan.”

Mun sydän pysähtyy hetkeksi, sitten tunnen vihan heräävän sisälläni, Jonin sanat satuttavat niin paljon, että unohdan olla lempeä, harkitseva poikaystävä, haluan satuttaa sitä yhtä paljon kuin se satuttaa mua. ”Ehkä mun pitäisi! Ja älä sano ettetkö olisi helppo! Oot niistä kaikista helpoin!” Huudan ja ryntään ulos sen asunnosta, toivon vain pääseväni niin nopeasti ulos, että ehdin piilottaa todelliset tunteeni ja sen että haluan oikeasti itkeä. Vodkako itkisi pettävän bottomin perään? Se on… ei, en itke sen vuoksi, en… Haluan vain päästä nopeasti omaan kotiini ja juoda itseni tajuttomaksi; juoda, kunnes unohdan tän kivun.

Joni:

Ovi pamahtaa kiinni ja hetken tuntuu vaikealta hengittää; Misha lähti, se jätti mut. Tunnen hetkellistä pahoinvointia, oksettaa enkä saa henkeä, vartalo alkaa vapista. Tuu takaisin… Istun sängylleni, hetken tunnen oloni avuttomaksi ja sattuu… Yksin ajatusteni kanssa; jotka vaivaa mua.

Sen sanat kaikuu mun mielessäni; ‘Oot niistä kaikista helpoin,’ jos se ei olisi sanonut sitä, juoksisin sen perään. Mutta mulla on mun ylpeys enkä halua myöntää totuutta sen sanojen takana… Misha muutti mut! Se ei ehkä tiedä sitä, mutta…

Toisaalta, Misha on rikollinen, niinhän Pete sanoi? Silti se on jotenkin niin vaikea uskoa tai ymmärtää.

Kipu ei ole koskaan ollut näin kova, pala kurkussani… Luulin, että se sattui kun Jesse lähti, mutta ei, se ei ollut mitään sen kivun kanssa mitä tunnen nyt. Miltei itken, mutta pakotan itseni nielemään kyyneleet ja jatkamaan mitä olin tekemässä, yritän vaan olla murenematta palasiksi.
Ja äkkiä mut täyttää jonkinlainen syvä itseinho, kaikki mitä oon ja mitä olin, kaikki virheet mitä oon tehnyt, kaikki ihmiset joita oon satuttanut. En oo hyvä, oon ollut itsekäs, omahyväinen, säälittävä olento ja ajoin juuri ainoa ihmisen pois joka olisi voinut pelastaa mut omalta itseltäni. ’Mutta Misha on rikollinen!’ Ääni mun sisälläni muistuttaa. ’Olkoon mitä on,  rakastan silti sitä perverssiä venäläistä!’
En halua ajatella nyt. Nousen, otan laukkuni, auton avaimet, kirotun kännykkäni, lompakon ja jätän asuntoni.

**^^**^^**^^**

Taivas on harmaa, tuoksuu sateelta, muutama auringonsäde koettaa pilkistellä pilvien takaa tehden maisemasta jotenkin unen omaisen. Parkkeeraan autoni autotallin eteen ja kävelen sisään. On niin hiljaista ja tyhjää, Misha voisi olla nyt mun kanssani, mutta… Se varmaan vihaa mua nyt, se ajattelee, että oon helppo lutka joka makaa kenen kanssa sattuu… En oo enää se sama ihminen, Misha muutti mut. Misha, joka on rikollinen?! – hämmentävää. Misha ei kuitenkaan ansaitse vankilaa, siitä oon varma!

Kävelen vanhaan huoneeseeni ja vaihdan mukavammat vaatteet ylleni; t-paidan ja verryttelyhousut; täydellinen vaatetus itsesäälissä rypemiseen. Kävelen alakertaan, suoraan jääkaapille josta otan yhden oluen, tallustelen laiskasti olohuoneeseen, tv päälle; joku jalkapallomatsi; täydellistä. Mutta en pysty keskittymään ja olut ei tahdo maistua…

Lopulta löydän itseni tuijottamasta äidin kuvaa seinällä. Äiti oli vain 26-vuotias kun se kuoli, katson sen hymyileviä kasvoja ja tunnen oloni surulliseksi, mulla on ikävä sitä. Mietin usein millaista olisi jos se olisi vielä elossa, jos… Elämä voi päättyä niin pian ja arvaamatta… Ehkä mun olisi pitänyt kertoa Mishalle? Kertoa että tiedän sen taustan ja että Pete uhkailee mua… Se pyysi mua kertomaan… Heitin juuri parhaimman asian mitä mulle on tapahtunut hukkaan! Ja kiroan oman typeryyteni… Voinko enää korjata sitä? -Haluan Mishan! Oli se mitä tahansa menneisydessään!

**^^**^^**^^^**^^**

Vodka:

Tuun kotiin ja otan esille pullollisen vodkaa, vahvinta alkoholia mitä mun kämpästäni löytyy, otan lasin ja kaadan sen ammolleen ennen kuin tyhjennän sen nopeasti alas kurkustani. Se tuntuu polttelevalta liukuessaan alas, mutta se ei ole mitään verrattuna kipuun jota tunnen sisälläni… Joni… olinko vain joku sairas seikkailu sille? Otan uuden shotin ja sitten taas toisen kiroan oman kyvyttömyyteni tulla humalaan nopeasti. Shotti seuraa shottia ja vasta kun pullo on lähes, tyhjä tunnen jonkin kaltaista helpotusta. Lopulta hihittelen itsekseni, omalle typeryydelleni, tunteille joita mulla on Jonia kohtaan… mutta sitten tunnen oloni taas surulliseksi. Huone… tuntuu kuin kelluisin, outoa…
Typerä Misha! Idiootti hölmö! Sen siitä saa kun rakastuu! Kun rakastaa Jonia… Olisi pitänyt arvata… Vain yksi merkki lisää sen pitkässä listassa, se veti mun sydämen mun rinnasta ja heitti pois kuin se ei merkitsisi mitään…
Kävelen asunnossani vapisten, hihittelen muistoilleni; Joni kutsui mua putkimieheksi, sen vaikerrus, vikinä, huokaisut kun harrastettiin seksiä ensimmäisen kerran, sen raivo, kun se ei halunnut olla mun orja… Otan uuden pullon alkoholia, viiniä tällä kertaa ja avaan pullon läikyttäen osan lattialle. Ups, Misha on humalassa, hehe! Misha, paha poika, ei saisi juoda tällaista humalaa! Hihittelen jälleen ja juon viiniä suoraan pullosta, kuka tarvii jotain saatanan laseja! Lasit on hienostelijoita varten!… Osa viinistä valuu mun leukaani pitkin ja pyyhkäisen sen huolettomasti pois kämmenelläni.
Istun lattialle, rintaan koskee, todella koskee, tältäkö se tuntuu kun sydän särjetään? Ja kaikki mitä Joni on, kummittelee mun mielessäni; se miltä sen kosketus tuntuu, voin viellä muistaa sen jäljen ihollani, miltä Joni tuoksuu, miltä se maistuu, jos suljen silmäni pystyn näkemään sen tarkasti mielessäni, sen hymyn, sen katseen, sen piirteet, vartalon yksityiskohdat joita oon opiskellut tarkasti ja mielenkiinnolla aina tilaisuuden tullen…
Olisi pitänyt tietää paremmin… Ja sitten, vielä kerran miettiessäni miten säälittävältä mahdankaan näyttää; nauran, nauran katketakseni, mutten löydä lohtua. Suuri ja mahtava Misha on pudonnut, kohdannut voimakkaamman vastuksensa; kuinka saatoin olla niin tyhmä, että kuvittelin sun välittävän musta! Et välitä kuin itsestäsi! Ja kun se ajatus nousee mun mieleeni, tiedän sydämessäni, ettei se ole totta. Mutta miksi uskoisin sydäntäni enää? Haluan juoda itseni unohduksiin, suloiseen unohdukseen.

Joni:

On jo myöhä, ilta on pimennyt ja sataa vettä. Kaipaan Mishaa, en saa sitä ajatuksistani, kaipaan sen kosketusta, sen tuoksua, sen huulia mun ihollani. Mun puhelin soi ja hetken toivon näkeväni Mishan nimen ruudulla, mutta sen sijaan se on mitä pelkään; tuntematon. Misha sanoi, että rakastaa mua, jos se on totta niin kai me voidaan puhua? Mua pelottaa, tekeekö se musta heikon?

Olisin valmis rukoilemaan, ryömimään sen jalkoihin ja pyytää piiskaa koska olin typerä. Antaisin mitä vaan, jos Misha tulisi takaisin… Rikolinen tai ei! Se on mun rikollinen!

Vodka:
Hihitän mielipuolisesti nyt, muistellen Jonin ilmeitä joita se teki eri tilaisuuksissa. Viini on miltei loppu ja mun mieliala korkeammalla. Ja sitten kuulen musiikkia, taskussa tärisee; kummallista. Tajuan viimein, että myös musiikki tulee myös mun taskustani; mun kännykkä! Kaivan sen esille ja vastaan katsomatta kuka se on.
”Juotko mun kanssa tänään?”
”Joisitko vielä mun kanssa, Misha?”

”Mmm…” Humisen puhelimeen, tunnistaessani Jonin äänen. ”Me voitaisiin yhdessä juoda.” Nyökkään, suomenkieli on aika kännissä vaikeampaa, mietin itsekseni.
”On ikävä sua…” sen ääni kuiskaa. ”Oon pahoillani Misha… olin… haluan juoda sun kanssa… Haluan olla sun kanssa.” Hymyilen vaikka kukaan ei voi nähdä sitä.
”Jos tuon… parasta viiniä mitä on….täällä… mulla?”
”Joo… Haluan sut tänne, haluan sua niin paljon. Tuo viini ja tuu mun luokse. Jätän etuoven auki.”
”Okei, pian siellä…” Sanon ja suljen puhelimen. Pullo parasta viiniä… Mihin laitoin sen? Tarvitsen sen Jonille, mun pitää viedä sille viiniä… Mihin olisin voinut laittaa sen?  Jääkaappiin? Kävelen tarkistamaan; ei siellä, ei keittiössä. Baarikaappiini ehkä? Kävelen sen luokse hitaasti, mutten löydä mitään. Ei viiniä. Otan puhelimeni ja soitan uudestaan Jonille, odotan sen vastausta.

Kestää jonkin aikaa, ja lopulta…
”Niin?” Pehmeä ääni kysyy.
”Joni, ei ole viiniä, se katosi.” Valitan murheellisena.
”Ootko kännissä Misha?” Se kysyy jokseenkin huvittuneena. ”Voisiko olla, että se viini on kadonnut alas sun kurkusta?”
”Niin on voinut käydä,” vastaan mietittyäni asiaa hetken tarkemmin; saatoin tosiaan jo juoda sen. ”Nyt ei ole mitään tuomista… ei voida juoda yhdessä.” Huokaan pahoillani.
”Ei se haittaa, tuo vaan itsesi, ei me tarvita viiniä.” Joni vakuuttaa.
”Olet varma ettei haittaa?” Epäröin, ei ole kohteliasta mennä kylään ilman lahjaa.
”Oon varma, kiirehdi vain. Haluan sut tänne…”

Hymyilen itsekseni jälleen, äkkiä tunnen itseni iloiseksi ja huumaantuneeksi jostakin muusta kuin alkoholista.
”Tulen pian!” Lupaan ja suljen puhelun ennen kuin soitan taksin itselleni; se saapuu 30minutin sisässä. Annan kuljettajalle osoitteen ja istun alas takapenkille. Mies ei puhu mitään, tuijottelee mua vaan epäluuloisena; varmaan pelkää, että oksennan kohta sen autoon; hihittelen, ei herra taksikuski, Misha ei oksenna sisuskalujaan pihalle. Matkalla hymisen vanhaa sävelmää; oon menossa Jonin luokse ~~ Viimein saavutaan paikalle ja jätän kuljettajalle anteliaan tipin jotta se tietäisi, etten ole mikään barbaarinen juoppo. Hoipun kohti ovea.

Joni:
Hymyilen itsekseni kuin joku mielipuoli. Misha kuulosti niin hellyttävältä humaltuneena ja… Se joi meidän riidan takia? Se todella välittää musta? En ole koskaan nähnyt sitä todella humalassa, sillä miehellä on sairaalloisen vahva viinapää ja se johdattaa mut toiseen ajatukseen; paljon se oikein joi? Tää voi olla mielenkiintoista.

Otan kuuman suihkun, pesen itseni hyvin huolellisesti, aikaa käyttäen. Haluan olla parhaimmillani kun se tulee ja sitten alan hihittämään sanalle; ’tulee’. Luoja, mitä mulle on tapahtunut? Haluan ravistaa itseäni, jotta lakkaisin käyttäytymästä kuin joku… kiimainen lutka.
Okei Misha on ensinäkin hyvin kännissä, se ei välttämättä edes huomaa mun vaivannäköäni. Kohautan olkiani ja käytän lempi partavettäni, ei oo mitään väärää tuoksua hyvälle vaikka vain nukkuisi. Tarkistan ulkonäköni vielä peilistä: okei.
Sitten… mitä pitäisi pukea? hm… Tunnen oloni aika kiimaiseksi ja… no Misha saattaa tosiaan olla niin humalassa, että se ei… saa sitä ylös. Mutta, yrittänyttä ei laiteta? Pukeudun yksiin lempiboksereistani, tiedän, että mun perse näyttää upealta niissä, okei, mun perse näyttää aina upealta, mutta… no… ihan miten vain. Sitten hihaton t-paita; katsahdan uudestaan itseäni peilistä ja hyväksyn ulkonäköni.
Kävelen kohti alakertaa ja pysähdyn puoliväliin portaita, kun kuulen lähestyvän auton äänen. Mun toinen käsi lepää kaiteenpäällä ja katson ovelle kun se avautuu. Mun humaltunut mies astuu sisään, kuin etsien mua katseellaan, mutta se katsoo kaikkiin vääriin suuntiin. Kallistan päätäni ja hymyilen; se on niin suloinen, humalassa ja suloinen.

”Moi vieras…” Hymyilen kun se viimein katsoo muhun. Misha hymyilee leveästi, ovi on yhä auki, tuuli piiskaa sadetta sisään.
”Moooi….” Se virnistää katsoen ylös muhun. ”Tiedätkö missä eräs tietty bottom asuu? Meidän piti juoda yhdessä.”
“Niinkö? Ehkä sun pitäisi tulla sisään, suojaan sateelta ja voidaan selvittää tän bottomin arvoitus,” Sanon kävellessäni hitaasti alas, katse tiiviisti Mishassa. Se katsoo muhun, hoippuu peremmälle ja sulkee oven perässään; näen kuinka sen katse liikkuu mun vartalollani ja näen nälän sen silmissä, hymyilen.
”Musta tuntuu, että mulla on vaikeuksia löytää mun bottom,” se sanoo ja näen sen vilkaisevan mun takamusta.
”Ja multa on kateissa mun poikaystävä… Oon yksinäinen nuorimies, yksin tässä isossa talossa, suojassa myrskyltä. Etkö jäisi pitämään seuraa mulle?” Astun lähemmäksi, riisun Mishan takin ja riipustan sen naulakkoon.
Pian tunnen Mishan takanani, se halaa mua, kädet mun rinnallani.
”Tässä se on, löysin sen.” Se kuiskuttelee mun korvaan ja huokaisen tyytyväisenä, suljen silmäni hetkeksi ja nautin sen lämmöstä, sen kosketuksesta, sen tuoksusta joka saa mut tuntemaan oloni turvalliseksi ja kuumaksi samaan aikaan.
”Tuoksut herkulliselta…” Se kuiskaa seuraavaksi painautuen lähemmäksi, sen jalkoväli tiiviimmin mun peppuani vasten, tunnen sen haistelevan mun hiuksiani. Tuon oman käteni lepäämään sen käsivarrelle, en halua sen koskaan enää lähtevän. Olin typerä kun miltei ajoin mun mieheni mun luota, siirrän käteni sen kädelle ja puristan hellästi. Haistan alkoholin sen hengityksestä, mutten anna sen häiritä. Liikutan peppuani yhä tiiviimmin sitä vasten ja kuulen sen murahtavan hyväksyvästi. Sen kasvot hyväilee mun niskaani, sen parransänki kutittelee mun ihoani.
”Kyllä…” se kuiskuttaa. ”Herkullinen Joni…”

”Ehkä meidän pitäisi mennä sänkyyn?” Kuiskaan, kun käännyn hitaasti ympäri jotta oon kasvotusten sen kanssa, mun kädet kietoutuvat sen ympärille.
”Ei….” Se valittaa. ”En halua mennä nukkumaan, liian aikaista…”
”Etkö? Mitä haluaisit tehdä?” Liikutan käsiäni sen sivuilla. “Ootko janoinen? nälkäinen?”
”En, en janoinen…um… en nälkäinen myöskään.” Se pudistaa päätään, horjuen hieman, pitää tiukasti kiinni musta jottei menettäisi tasapainoaan. Sitten se hihittää. ”Kerron salaisuuden; oon humalassa.” En voi olla virnistämättä.
”Näen että olet ja siksi ehdotin sänkyyn menemistä… On melko myöhä, voidaan… jutella… sängyssä, ennen kuin mennään nukkumaan.” Annan sille suukon huulille.
”Mutta oon märkä myös, sateesta,” se valittaa säälittävästi. ”Kastelen sun sängyn.”
”Voi toista, miten olisi lämmin suihku? Voin ehkä etsiä sulle jotain vaatetta… ja voisin keittää kahvia?” Ehdotan ja pitelen sitä pystyssä, sillä todella olisi vaikeuksia pysyä jaloillaan ilman mua ja se saa mut tuntemaan itseni tarpeelliseksi ja… pidän siitä, haluan pitää huolta siitä.
”Suihkuun! Joo! Siinä on idea!” Se melkein hypähtää, enkä voi olla nauramatta. “Tuut suihkuun mun kanssa, eikö?”
”Totta kai, en halua sun hukkuvan sinne yksin.”
“Nopeasti!” Se miltei rahaa mut perässään, vaikka näen, että sen käveleminen on hieman vaikeaa. Kylpyhuoneessa se alkaa riisuutua, mutta sen paita takertuu sen pään ympärille.
”Joni!” Se valittaa. “Tää paita yrittää kuristaa mut!” Se on jotenkin niin hellyttävä nyt; hymyilen ja liikun lähemmäksi auttaakseni ’kuristavan’ vaatekappaleen sen yltä.
”Onko parempi nyt?” Kysyn koskettaessani sen kasvoja hellästi, painan pehmeän suukon sen poskelle. ”Anna kun autan sua riisumaan loput,” kysyn.
”Ok, kiitos Joni.”
”Ei mitään,” Hymyilen ja alan riisumaan sen farkkuja ja alushousuja, polvistun alas lattialle ja usutan Misha nostamaan jalkojaan yksi kerrallaan, jotta saisin housut sen nilkkojen ympäriltä ja sukat sen jaloista. Nousen ja riisun itseni nopeasti varmistaen, että Misha saa pidettyä tasapainonsa; se huojuu edelleen. Avaan vesihanan ja otan sen käden omaani.
”Tuu kulta.”

Vodka:
Nyökkään jälleen ja nousen Jonin avustuksella suihkun alle, lämpimän veden kosketus mun ihollani saa mut tuntemaan oloni hieman selvemmäksi.  Tunnen Jonin vartalon vierelläni ja muistan miten hyvältä aina tuntuu koskettaa sitä, olla sen lähellä. Haluan olla sen lähellä. Jälleen tarraudun siihen, ottaakseni tukea, mutta myös ollakseni lähellä. Haluan tuntea sen vartalon, haluan voida sanoa aina, että se on mun.
”Ootko mun Joni?” Kuiskaan, en ole varma kuuleeko se mua juoksevan veden alta. Se kietoo kätensä mun ympärille, halaten mun, sen pää lepää hetken mun olkaani vasten.
”Oon sun kokonaan Misha. Anteeksi, että oon käyttäytynyt tyhmästi, en koskaan halunnut satuttaa sua. Rakastan sua…”

”Hyvä… en tiedä mitä tekisin jos et rakastaisi…” Vastaan rehellisesti. Se johtuu alkoholista; nyt muistan miksi on ollut niin hyvä olla kovapäinen alkoholin suhteen. Valitan aina ja käyttäydyn lapsellisesti, lepertelen asioita jotka on niin noloja ja oon tehnyt sitä siitä asti kun saavuin. ”Et ole vihainen mulle?”
”En… me molemmat sanottiin asioita jotka… no… tiedän, että oon käyttäytynyt niin kuin… lutka… mutta se oli ennen sua… En halua enää muita. Se on totuus, vannon.”
Sen sanat saa mut sulamaan onnellisuudesta ja suutelen sitä voimakkaasti, haluan tuoda viesti perille, viestin, että oon pahoillani siitä mitä sanoin, että oon tyytyväinen Joniin sellaisena kuin se on…
Hm, toinen asia mikä tapahtuu kun oon humalassa; kiihotun aivan liian helposti, en voi hallita sitä. Ja nyt, tällä hetkellä, tunnen himon leviävän vartalossani ja huokaan Jonin suuhun. Tunnen sen vastaavan, ei enää taistelua, voin olla varma, että se haluaa sitä. Sen käden liikkuu mun selälläni, alas mun pakaroille.
”Sun vartalo on taivaallinen,” se kuiskaa.
Vapisen, sen vartalo painautuu yhä lähemmäksi ja hieron käsilläni sen käsivarsia ylös ja alas, kun mun huuleni yrittää epätoivoisesti varastaa uutta suudelmaa, mutten voi; Joni näykkii mun korvanlehteä.
”Joni,” murahdan lopulta. ”Mun korvaani on suudeltu tarpeeksi, nyt on mun suuni vuoro.” Joni kääntää hymyillen päätään, viimein sen huulet on jälleen mun omillani ja voin alkaa herkutella niillä. Nappaan sen ylähuulen hampaitteni väliin, vedän hellästi ja imeskelen, ennen kuin annan kieleni sujahtaa sen suun lämpöön tekemään tutkiskelua. Tunnen Jonin käsien hierovan mun pakaroitani ja vastaan puskemallani lantiotani sitä vasten.
”Jo-Joni…” Sanon hieman vaikeasti, ”pelkään, että aiheutan vaaratilanteen meille molemmille täällä suihkun alla kohta. En halua että liukastutaan ja päädytään mustelmille ja katkaistaan luitamme,” sanon sille vakavasti, vaikka tuskin saan henkeä.
“Jatketaan tätä makuuhuoneessa?” Joni ehdottaa lähes yhtä hengästyneenä, näen himon sen silmistä, kun se katsoo muhun ja se saan mun omani vain kasvamaan.
”Hyvä idea.” Nyökkään ja astun ulos suihkukopista.

Joni:

Kuivaan meidät molemmat pyyhkeellä nopeasti, otan Mishan käden ja johdattelen sen kohti mun makuuhuonetta, muutan kuitenkin mieleni puolivälissä; sänky isän ja äitipuolen huoneessa on isompi ja parempi.
Kun päästään sisään huoneeseen, autan Mishan sängylle makuulle ja kiipeän sen päälle, suudellen sitä innokkaana.
”Parempi?” Kysyn.
”Todella,” se vastaa, liu’uttaen käsiään mun selkääni pitkin, samalla kun yrittää vastata mun nälkäisiin suudelmiin. Hymyilen tyytyväisenä kun tunnen sen kalun kasvavan kovemmaksi ja hieron itseäni sen päällä innokkaana.
”Haluan sua niin paljon, Misha…” Kuiskaan ja nautin tuntiessani sen vahvat kädet ympärilläni. ”Sano mulle jotain venäjäksi…” Huokaan sitten; se on mun uusi perversio, oon aika varma, että se voisi kertoa mulle mitä aikoo ostaa kaupasta seuraavana päivänä ja kävisin täysin kuumana. Oon outo; tiedän.
Viimein Misha kuitenkin kuiskuttelee sanoja joita en ymmärrä, suutelee mua ja kääntää mut alleen murahtaen.
”Kiimainen Joni… tuhma…” Se kuiskaa, suudellen mua joka puolelle ja avaan reiteni leveämmin. vedän polvet rintaa vasten; tarjoten itseni sille, haluan sen vain ottavan mut.
”Tiedät, etten voi vastustaa sua…” Se huokaa himokkaana valmistellessaan mut nopeasti, ennen kuin asettuu paremmin mun päälleni ja työntyy voimakkaasti sisään.

Vodka:
Joni on niin lämmin ja vastaanottava! Huokaan, kun mun lantio alkaa liikkumaan sitä vasten yhä nopeammin, mun kädet sen hiuksissa, katson Jonin kasvoihin; ’Mun’ ajattelen ja nautinto jonka näen saa mut uteliaaksi. ”Miltä se tuntuu?” Kysyn kun jatkan työntöjäni sen sisällä, Jonin ruskeat silmät räpyttelevät auki katsoakseen muhun.
”Tunnen sut,” se kuiskaa. ”Sisällä ja…” äkillinen huokaus keskeyttää sen lauseen, “tuntuu niin hyvältä Misha. Luotan suhun…” Se kuiskaa, ja murahdellen jatkan työntöjä sen sisään. Mun… mun… Joni tuoksuu taivaalliselle…
”Mun! Joni!,..ah!” Karjaisen ja vavahdan äkisti kun mun orgasmi tavoittaa mut, jättäen mut haukkomaan henkeä. Tuntuu niin hyvältä, paremmalta koska se oon Jonin kanssa!Tarvitsen muutaman hetken palatakseni takaisin taivaasta. Vetäydyn ulos hellästi ja käyn makuulle Jonin viereen. Joni tarttuu mun kädestä, sen pää laskeutuu mun rinnalleni lepäämään ja lämpö ja sen läheisyys tuntuu niin rauhoittavalta.
Alkoholi ja seksi jota juuri sain, mun rakastajani lämpö vierelläni saa mut uneliaaksi ja hitaasti vaivun syvään uneen.

Joni:
Katselen Mishaa hetken, se näyttää niin syntisen komealta ja samalla jotenkin hellyttävältä nukkuessaan. En enää osaisi olla ilman omaa Vodkaani, on jotenkin rauhallinen olo siinä sen vierellä, kukaan toinen ei ole koskaan päässyt yhtä lähelle. Pohdin asioita mielessäni, pelkojani liittyen Peteen ja niihin soittoihin. Sanoin luottavani Mishaan, enkö? Misha rakastaa mua ja rakastan sitä ja eikö se siis ansaitse tietää mikä mun mieltäni painaa? Ansaitsee tietää, että tiedän sen menneisyydestä ja vaarasta joka uhkaa jos en suostu. Voisinko viimein myöntää tarvitsevani sitä, kertoa etten selviä yksin tästä tilanteesta, en osaa ratkaista sitä ilman apua. Käperryn lähemmäksi rakastani, sen vahvaa vartaloa ja päätän antaa itselleni anteeksi oman haavoittuvaisuuteni. Aamulla kerron kaiken, pelottaa jo valmiiksi, mutta en voi selvitä tästä yksin ja Misha ansaitsee tietää.


 Web published: My Secret Shore

29. heinäkuuta. 2008 (muokattu 20.kesäkuuta 2010)

© KOLGRIM 2006 – 2012

Jatka lukuun 25

My Secret Shore HOME