37.RSS

37.luku

Kaunis, aurinkoinen iltapäivä, puiden lehdet ovat jo upean värisiä ja ihailen ääneti luonnon kauneutta. Vieläkin vähän outo olo, epätodellinen, tapailenko tosiaan kahta kundia samaan aikaan? Onko tää sitä? Voiko Johan todella olla kiinnostunut ja haluaako Yuri muuta kuin seksiä mun kanssa? – Se ei ole laittanut viestiä sen sunnuntain jälkeen, kun sovittiin että tavataan viikonloppuna. En tiedä mitä se voisi laittaa, en mäkään osaa sille laittaa mitään. Jaarittelisinko päivästäni? Laittaisinko kuvan kauniista vaahteranlehdistä ja jonkun runon? – Ja sitten se ihmettelisi, että mitähän hittoa nyt. Ihmettelisi ja peruisi tapaamisen.

Mä tykkään runoista, onkohan se vähän noloa? Haaveilen siitä, että voisi kääriytyä takkatulen ääneen, juoda punaviiniä ja… Äh… Typerää Kim… Ja silti mietin sitä, siinä meidän vieressämme olisi koira, jota rapsutella. Ollaan nyt rehellisiä, voisiko joku Yurin kaltainen raksamies nauttia koti-illoista runouden ja viinin parissa? Näen Johanin odottamassa puistossa ja se hymyilee lämpimästi mut nähdessään. Kyllähän Johan näyttää enemmän siltä, että se voisi istua takkatulen ääressä mun kanssa. Eikö?

Kun tuun lähelle, me hymistellään siinä hetken hölmön näköisinä, kunnes se nojautuu halaamaan mua toverillisen vaivaannuttavasti ja vaihdetaan muutaman kömpelöt lausahdukset säästä.  Luulen, että tää on heteroille helpompaa, tämä treffailu siis, voisi rehellisesti muiskauttaa pusun poskelle tai jotain, mutta me ei olla tarpeeksi eurooppalaisia, että se menisi muilta läpi kahden miehen välillä.

Me lähdetään kävelemään Töölön rantaa pitkin, se jutustelee työpäivästään, tietenkin mä kysyin siitä. Kuulostaa yhä aika karmealle, se työpäivä siis, ei musta olisi tohon, ei ollenkaan. Vesi kimaltelee auringossa ja pysähdytään katsomaan sorsia. En oikein tiedä mitä sanoa, Johan kehuu kaunista iltaa, joka on kieltämättä aika runollinen.

Johan henkäisee ja sulkee silmänsä hetkeksi, katsahdan, miten ilta-aurinko heijastuu sen tummista hiuksista. ”Tykkäätkö runoista?” Töksäytän äkkiä ja se tuo katseensa muhun, silmät välkehtien innostuneita.

”Voi kyllä!” Johan huokaa ja arvaamatta lurauttaa runon mulle ruotsiksi hymyillen hurmaavasti ja mun sydän lepattelee… Toi katse… Taidan punastua. ”Pidätkö sinä?” Se kysyy ja nyökkään, jatketaan kävelemistä. ”Lempi runoilija?” Se kysyy.

”Niitä on paljon”, Vastaan nyökytellen ilahtuneena. Ehkä tässä on mun tuleva mies? Lausutaan runoja yhdessä takkatulen ääressä ja rapsutellaan koiraa. ”Tommy Taberman ehkä… Saima Harmaja… Eino Leino…”

”Kirjoitan itsekin välillä runoja”, Johan myöntää, juuri kun kuvittelen ettei se voisi olla enää täydellisempi.

”Olisi kiva kuulla niitä joskus”, hymyilen.

”Mitä teet viikonloppuna?” Se kysyy innostuneen kuuloisena. Me ei Yurin kanssa toisaalta sovittu mitään päivää mietiskelen epäröiden. Onko aika nilkkiä sopia tuplatreffit? Mutta… Enhän mä seurustele Yurin kanssa, mitään lupauksia ei ole vaihdettu kummankaan suuntaan, on vaan paljon kysymyksiä ja oletuksia omalta suunnaltani.

”E-ei mulla perjantaina ole vielä mitään”, vastaan lopulta.

”Hienoa! Mitä jos yritän saada meille liput teatteriin ja voitaisiin sitten mennä lasillisille jonnekin?” Johan ehdottaa. ”Voisin näyttää runojani myös.”

”Kuulostaa hyvälle”, hymyilen ujosti.

**^^**^^**

Sovin Yurin kanssa, että nähdään lauantaina. Johan on puolestaan saanut hommattua meille liput Svenska teatteriin. Kieltämättä olo on vähän kiusaantunut, kun tulen paikalle teatterin eteen, jossa sovittiin, että nähtäisiin. Yuri laittoi edellisenä iltana viestin, jossa kertoi, ettei malta odottaa mun tapaamista, kaikessa yksinkertaisuudessaan se viesti lämmitti oudosti ja mietin päädynkö vain sabotoimaan itseni tällä tuplatreffailulla. Mietin, miten itse suhtautuisin, jos Yuri kertoisi pyörittelevänsä jotain toista kundia samaan aikaan ja mun on oltava rehellinen itselleni, että enhän mä siitä tykkäisi. Alkaisin välittömästi miettiä, onko se toinen parempi ja… Ei hitsi, ei tää oikeasti ole hyvä idea, on pakko lopettaa jommankumman tapailu, siis jos … Onkohan Johan oikeasti tosissaan mun kanssa? -Mietin, kun kävellään teatteriin sisälle ja etsitään meidän paikkamme. Mietin miltä me näytetään yhdessä ja miltä näyttäisin Yurin vierellä? Kai mä oikesti enemmän tähän Johanin rinnalle sovin, jos ollaan rehellisiä. Kevyttä keskustelua, Johan selittää jotain tulevasta näytelmästä, on kuulemma joku kansallisromanttinen näytelmä tai jotain. Mulla yllättäen menee vähän ohi, kun murehdin millainen nilkki tuplatreffaaja musta on tullut. Havahdun kuitenkin ajatuksistani ja katselen sitä hymyillen, voisiko meistä tulla pari? Voisiko mulla olla poikaystävä, aika ihanaa! Mun hymyni kasvaa, kun Johan koskettaa hienovaraisesti mun kättä. Ehkä mun pitäisi perua tapaaminen Yurin kanssa?

Teatteriesitys on loppujen lopuksi aivan kuolettavan tylsä, peitän haukotuksen kädelläni ja koitan vaihtaa asentoa penkillä. Katson puolihuolimattomasti kelloani, hitsi, ei ole edes ensimmäinen väliaika. Tavaton, miten tätä kestää vielä toisen…tunnin? Räpytän silmiäni, kun viimein tulee ensimmäinen väliaika, katson Johania varoen toivoen, että se pitää tätä yhtä ikävystyttävänä ja voitaisiin karata kesken lasillisille tai jotain, mutta… Se huokaa ihastuneena. ”Kiehtovaa, upeaa näyttelijätyötä vai mitä?” Se hymyilee silmät loistaen ja eihän mulla ole muuta mahdollisuutta, kuin nyökytellä ja hymyillä toiveikkaana, etten näytä liian vaivaantuneelta.

Se ehdottaa, että käydään nauttimassa lasilliset viiniä ennen kuin esitys jatkuu ja nyökyttelen myöntyväisenä. Ehkä ton pitkäpiimäisen esityksen kestää paremmin, pienen viinin voimalla. – Olen toiveikas. Samalla mietin, olenko moukka, kun en ymmärrä tän esityksen hienoutta, jonka Johan selvästi näkee. Ainakin se vahvistaa mun mielikuvaa siitä, että se tosiaan viihtyisi viinilasillisen ja runouden parissa, takkatulen ääressä.

Johan hoitaa enimmän puhumisen väliajalla, nyökyttelen ja vastailen, hörpin viiniäni. Huomaan, että se tykkää puhua itsestään aika paljon. Kyllä se multakin välillä kyselee, mutta… En tiedä, jokin häiritsee mua, enkä ole enää varma onko se mun oma nilkkimäisyys siitä, että olen sopinut kahdet treffit samalle viikonlopulle. Esitys jatkuu ja siirrytään takaisin teatterisaliin, luoja anna minulle voimaa, -ajattelen, kun istun penkille valmiina taistelemaan unta vastaan.

Havahdun yleisön taputuksiin, apua, taisin hetkeksi torkahtaa! -Onpa noloa, toivottavasti Johan ei huomannut. Liityn taputuksiin ja vilkaisen Johania, joka tuijottaa lavaa kohti jokseenkin liikuttuneen oloisena. -Hyvä, se ei siis huomannut. Tajuan myös, etten kyllä jälkeenpäin osaisi kommentoida mitään järkevää esityksestä ja toivon, ettei se kysy siitä mitään.

Huolehdin turhaan, sillä Johan hoitaa jälleen puhumisen, eikä mun oikeastaan tarvitse muuta kuin myötäillä ja nyökytellä vastauksiksi. Lopulta se ehdottaa viinilasillista sen luona, jotta se voisi näyttää runojaan. Okei, ehkä se voi toimia paremmin? Mietin, kun suostun ja alan samalla stressaamaan onko tämä seksiehdotus vai ei, toisaalta en saa kovin kiihkeitä viboja siitä toisin kuin Yurista, jonka luokse mun mieli jälleen matkaa. Mitähän Yuri sanoisi, jos tietäisi että oon treffeillä toisen kanssa, harmittaisiko sitä yhtään?

Johanin asunnolla se istuttaa mut sohvalle viinilasillisen kanssa. Sillä on kodikas olohuone, jossa on iso kirjahylly täynnä kirjoja. Seinillä maisemamaalauksia, jotenkin vähän vanhemman ihmisen kodin näköinen kuin nuoren 25-vuotiaan. – Mietiskelen ja maistelen viiniäni Johanin etsiessä runokirjansa. Se istuu mun viereeni, ei aivan liki, ei niin että kosketettaisiin toisiamme, mutta lähelle kuitenkin. Ja sitten se alkaa lukea runojaan… Hymyilen, kaunista, ihan kivoja…. Mutta sitten ne vaan jatkuu ja jatkuu, ja mun oloni on kiusallinen.

”Kirjoitat kauniisti”, onnistun keskeyttämään jossakin välissä.

”Kiitos, ajattelin, että koittaisin saada tämän julkaistua.” Se hymyilee selaillen kirjaansa. ”Näitä on vielä lisää, voisin käydä etsimässä mun toisen kirjan.” Se sanoo. Ei, apua, ei enää runoja, mietin ja yllätyn hieman. Voi siis olla liikaakin runoutta?

”Tykkäätkö muuten koirista?” Kysyn äkkiä harhauttaakseni sitä.

”Koirista?” Se kohottaa kulmaansa, on jo noussut, ilmeisesti etsiäkseen sen toisen kirjan.

”Niin, musta olisi ihanaa, jos olisi oma koira.” Selitän ja se hymähtää.

”Mä oon allerginen.” Se vastaa. – Mikä kammottava takaisku, ajattelen ja hörppäisen lasistani. Sen runokirjan etsintä keskeytyy, kun sen kännykkä soi. Mietin, voisinko päästä yli siitä, että mun kumppani olisi allerginen koirille, oon haaveillut koirasta niin pitkään! Samalla kuuntelen, kun se puhuu puhelimessa viereisessä huoneessa ja kuulostaa aavistuksen kireältä. Poimin sanan sieltä ja täältä, sen verran että mietin josko se puhuu exänsä kanssa. Kuulen sen mainitsevan, että se on treffeillä, eikä voi enää puhua, kehottaa sitä menemään lepertelemään vaimolleen, joka vahvistaa mun epäilyksen. Samalla saan vahvistuksen, että nämä tosiaan ovat treffit!

Kun Johan palaa se vaikuttaa hieman hermostuneelta ja ottaa ison kulauksen lasistaan. ”Anteeksi keskeytys”, se pahoittelee.

”Ei haittaa”, vakuuttelen ja siemaisen sivistyneesti omasta lasistani. Kello lähentelee jo yhtätoista, aika myöhään sen eksä soitti. Johan ottaa löytämänsä runokirjansa käsiinsä ja selailee sitä.

”On jo aika myöhä…” Totean ja saan sen huomion. Se laskee kirjansa pöydälle, -luojan kiitos! Sitten se yllättäen hivuttautuu hieman lähemmäs. Se nostaa kätensä mun poskelle, sydän alkaa lyödä vähän nopeampaan.

”Oli kivaa tänään”, se kuiskaa ja nojautuu lähemmäksi, painaa mun huulilleni pienen pusun. Yllättäen mun oloni on enemmän vaivaantunut kuin innostunut. Liikaa runoja? Sen puhelu eksänsä kanssa? Sen allergisuus koirille?  – En tiedä. Se on tosi hyvännäköinen mies ja mun äitini menisi sekaisin onnesta, jos me alettaisiin seurustelemaan, mutta kuka nyt oikeasti alkaa äitinsä miellyttämisen takia seurustella?

”Oli kivaa…” Mutisen kiusaantuneena ja hymyilen hieman.

”Tiedätkö, sä oot tosi söpön näköinen, vielä kun laihtuisit vähän, olisit täydellinen.” Se sanoo. Okei, mitä? Entistä kiusaantuneempi olo. Joo, kyllähän mä tiedän, mutta… Mun oloni on vähän kurja ja punastun.

”Joo… tota… Mun tosiaan pitäisi mennä, kellokin on jo niin paljon…” Hörpään viinin lasistani loppuun ja lasken lasin pöydälle.

”Ethän sä loukkaantunut, Kim?” Se kysyy hivenen huolestuneena. ”Musta olisi kiva nähdä sut huomenna.”

”En mä loukkaantunut”, valehtelen. ”Huomenna mulla on vaan muuta sovittu.”

”Ensi viikolla?” Se kysyy ja mulla on vaan niin kiusaantunut olo, että haluan paeta paikalta.

”Joo, vaikka…” Nyökyttelen, yritän hymyillä ja siirryn kohti eteistä.

Eteisessä saan vielä poskipusun ja Johan lupaa soitella. Tiedän jo, ettei meistä tule pari ja se yrittää saada musta jotain lohtuseuraa eksänsä jälkeen. En mä typerä ole. Hieman lannistuneena soita itselleni taksin ulkoa ja mietin, josko Yurillekin olen loppujen lopuksi vain helppoa seksiseuraa… Kuka mut nyt oikeasti poikaystäväksi haluaisi, tällaisen pullukan?

**^^**^^**

Matalin odotuksin suuntaan lauantaina tapaamaan Yuria. Sen kuulemma tekee mieli pizzaa ja sovittiin, että nähdään keskustan pizza Hutissa. Mua hieman hymyilyttää sen ravintolavalinta, lähinnä sen vuoksi miten erilainen se on verrattuna treffeihin Johanin kanssa. Ja mites tällainen pullukka voisi nyt muutakaan kuin nauttia pizzasta? – Mietin samalla hieman happana, Johanin eiliset sanat kalvaen mun mieltä.

Oon tosin hieman yllättynyt, että Yuri edes ehdotti yhteistä illallista, eikä pelkää panemista. Pieni toivon kipinä, jonka haluaisin nujertaa heti alkuun edellisillan pettymyksen jälkeen.

”Miten sun viikko meni?” Se kysyy, kun istutaan alas.

”Mmm.. Ihan hyvin, kiitos.” Vastaan ja hymyilen hieman ujosti.

Katson Yuria, joka nojaa pöydän yli, katsoo mun silmiin tavalla, joka saa mut punastumaan.

”Oot suloinen, kun punastut.” Se sanoo vahvalla aksentillaan, jota pidän häiritsevän seksikkäänä.

”Öh… kiitos… Miten sun viikko meni?” Kysyn ja se kohauttaa olkiaan, haukkaa ison palan pizzastaan.

”Se meni”, se vastaa. ”Odotin tätä”, se sanoo ja taidan taas punastua. Se virnistää, kun katsoo mun silmiin. ”Tuutko mun luokse, kun ollaan syöty?” Se kysyy. ”Mulla on koira, jos se ei haittaa?”

”Koira?” Kysyn kiinnostuneena, uudenlainen käänne!

”Joo, Domi”, se vastaa. ”Se on ihan kiltti.” Yuri vakuuttaa. ”Mulla on yksi naapuri, joka välillä auttaa sen hoidossa”, se jatkaa. ”Mutta nyt se ei pysty katsomaan sitä.”

”Kyllä musta ois kiva nähdä se”, nyökkään. ”Tykkään koirista tosi paljon.” Yuri hymyilee valloittavasti ja mun sydän lepattelee jälleen. Toiveikkuus herää.

Mä jotenkin odotin jotain isoa koiraa, mutta eteisessä meitä vastaan tulee keskikokoinen, innokas valko-ruskea koira, jolla on pörröinen turkki ja joka tervehtii isäntäänsä vähintään yhtä innostuneena kuin Yuri tervehtii sitä. Se polvistuu lattialle koiran viereen ja lepertelee sille venäjäksi jotain. Häiritsevän suloista, katselen niitä hymyillen ja polvistun niiden viereen. Domi alkaa innostuneena nuolla myös mun kättä ja yrittää päästä nuolemaan mun naamaa.

”Se tykkää susta”, Yuri ilmottaa ilahtuneena, kun rapsuttelen sen koiraa ja katson sen silmiin.

”Mäkin tykkään siitä”, vastaan ja punastun hieman, kummallinen tunne vatsanpohjassa, katsellaan toisiamme hiljaa. Yuri nojautuu lähemmäs ja suutelee mua, samalla innokas koira pyörii meidän ympärillämme kerjäten huomiota.

”Domin pitäisi käydä ulkona”, Yuri sanoo. ”Tuutko mukaan kävelylle vai odotatko täällä?”

”Tuun mukaan”, nyökyttelen ja noustaan lattialta. Yuri etsii hihnan ja laittaa sen leperrellen koiransa kaulaan.

Domi on kuusivuotias sekarotuinen koira, jonka Yuri kuulemma adoptoi Romaniasta, eksänsä kanssa mutta koira jäi sille, kun ne erosi jo neljä vuotta sitten. Nimensä se sai kuulemma Domino kekseistä, joka sitten lyhentyi Domiksi. Eksää ei kuulemma koira sitten lopulta kiinnostanut, – ihme tyyppi. Yuri selittää kuitenkin koirastaan niin innostuneena, että taidan ihastua siihen vähän lisää. Yuri on tullut Suomeen jo teini-ikäisenä, Mishaan se tutustui  vasta aikuisiällä, Mishan ja Yurin eksien kautta. Se puhelee avoimesti ja kyselee multa mun elämästä. Ilmeisesti kiinnostus todella on muutakin kuin seksi? – Hassua.

Kerron sille lopulta hieman ujosti mun haaveista saada talo maalta ja iso puutarha, oma kasvimaa. Yllättäen Yuri innostuu hieman, siitä olisi kiva, jos olisi kanoja, omia kanoja! Katsahdan siihen huvittuneena, se kuulemma tykkää myös kalastaa, tykkää luonnosta ja metsästyksestäkin, olla omavarainen. Raksahommia voisi käytännössä tehdä missä vain, autolla pääsee ja sitä rataa. Mua hymyilyttää koko meidän kävelyn ajan, hymyilyttää niin että poskia särkee. Lopulta palataan sen kämpille.

Yuri tarjoaa mulle viiniä ja laittaa rauhallista musiikkia soimaan, koira hyppää meidän vierelle sohvalle. Pehmeä suudelma, Yuri hivuttautuu lähemmäs, huokaa kun kosketan sitä. Samalla katson sivulle ja Domi istuu siinä, tuijottaa meitä pää kallellaan ja mua vähän naurattaa. Onhan se nyt vähän kiusallista, että toinen tuijottaa noin, kun me sekstaillaan.

”Mennäänkö makuuhuoneeseen?” Yuri kysyy katsahtaen koiraansa huvittuneen lempeästi. ”Domi voi jäädä tänne.” Se sanoo ja nyökkään.

”Mennään”, otan vielä yhden siemauksen lasistani ennen kuin siirryn Yurin johdattelemana makuuhuoneeseen. Tästä voi ehkä kuitenkin tulla jotain? -Hyvin yllättävää.

ⒸKolgrim

Kommentti: Mä olisin voinut näistä hahmoista jaaritella pidempään, mutta haluan tämän tarinan kääriä jo loppua kohti, jotta voin keskittyä muihin ja onhan se jo aika, kun tarinalle tulee 16-v synttärit täyteen kesällä. 😅  Smuttia ei nyt irtoa, ei ole fiilistä 🙈.

Kirjoittaminen on nyt muutenkin hieman haastavaa, itseeni nuo uutiset vaikuttaa tosi paljon, mutta tavallaan ihan hyvä vähän tällaista kevyempääkin yrittää. Itselläni aika useat hahmot on venäläisiä ja vaikka suurin sympatia on Ukrainaa ja ukranaisia kohtaan, niin eipä ole venäläisilläkään siviileillä helppoa ja uskon, että myös venäjän armeijan riveissä on myös paljon nuoria miehiä ja poikia, jotka eivät siellä haluaisi olla. Täysin järjetön sota 💔 Toivotaan, että joku lahtaisi Putinin ja seuraajat pian!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s