30.RSS

Antti:

Jesse kertoo lyhyesti koko tilanteen, sen, että Pete on kiristänyt ja piinannut Jonia jo useamman viikon ajan ja että se luultavasti kääntäisi seuraavaksi huomionsa Markoon. Koko tilanne tuntuu absurdilta, en tosiaan uskonut Peten olevan näin sekaisin. Me nähtiin muutamia viikkoja sitten clubilla ja humalapäissäni menin sille juttelemaan ja myönnän haukkuneeni sekä Jonin että Markon alimpaan maanrakoon. En muista kunnolla mitä kaikkea me juteltiin sinä iltana, mutta Pete sitten kutsui mut kylään, sanoi että oon niin hyvä tyyppi, että se haluaa ottaa mut siipiensä suojaan tai jotain vastaavaa.

Alussa mä jotenkin kunnioitin sitä, musta oli niin hienoo päästä näkemään sen upea koti ja tietää että jatkossa saisin aina kutsun sen järjestämiin bileisiin, jotka kuuleman mukaan on tän piirin parhaimpia. Halusin tietää miten se on hankkinut oman menestyksensä. Eihän se mikään hyvännäköinen mies ole, mutta rikas se on ja sen ympärillä pyörii aina hyvännäköisiä kundeja. Humalapäissäni paljastin myös, ettei mulla ole koskaan ollut poikaystävää ja etten koskaan ole päässyt edes suuteluastetta pidemmälle. Pete kysyi kumpi mua kiinnostaa enemmän, päästä panemaan vai olla pantavana, sanoin että haluaisin panna mieluummin, se toinen rooli kai vähän vielä pelottaa. Pete sanoi että järkkää sen, että pääsisin panohommiin ennemmin kuin uskoisinkaan. Joo, todella… en oikein tiennyt mitä ajatella kun näin Jonin, tavallaan sain heti aavistuksen Peten ideasta, mutta silti…

Olihan Pete Jonista puhunut, kai mun olisi siitäkin pitänyt jotenkin tajuta että se alkaa mennä jo vähän pakkomielteen puolelle sen puolelta. Se kysyi multa myös mitä mieltä mä oon Jonista ja johdateltuaan keskustelua taisin myös kännissä sanoa, että kyllähän sitä panisi jos se osaisi olla hiljaa. Pete taisi jotenkin sanoa, että se kyllä tietäisi mitä sen suuhun voitaisiin laittaa, että se hiljenisi, enkä tosiaan osannut ottanut sitä vakavasti silloin, taisin vain nauraa humaltuneena kuin se olisi ollut hyväkin vitsi.

Lyhyen hetken leikin mielessäni ajatuksella, että mitä jos tekisinkin sen. Joni on halveksunut mua jo pitkään, katsellut ylimielisesti ja joskus muka hienovaraisesti kommentoinut, että mun pitäis laihduttaa. Oon vihannut sitä, vihannut monesta erisyystä, mutta erityisesti Jessen takia. Mua vitutti, että ne oli yhdessä, vitutti se että Joni petti Jesseä ja hetken mua tyydytti tietää, että Jesse oli jättänyt sen; ihan oikein sille ylimieliselle paskalle, mutta eikös se muutamaa sekuntia myöhemmin löytänyt itselleen jo uuden komean poikaystävän. Jonin kaltaiset ei koskaan oo kauaa yksin, mietin, että mitähän sekin venäläinen näkee siinä muuta kuin hyvän perseen. Sekin mies näytti sellaiselta, että ihan varmasti se sais kenet tahansa, miksi just Joni? Voiko siinä muka olla jotain hyvää sen ulkonäön lisäksi? Ilmeisesti ne hengaa kuitenkin aika tiiviisti yhdessä, joten… No, sellaista miestä kuin se blondi on, ei halua suututtaa, Pete ei vaan tunnu näkevän asiaa samoin, se luottaa kai liikaa rahoihinsa ja siihen että saa aina haluamansa.

En voinut olla vastustamatta kiusausta näpäyttää Jonia, halusin nähdä sen ilmeen kun se luulisi mun olevani tosissani. Uskon, että moni kiusauksen uhri ymmärtää miten tyydyttävää on nähdä kiusaaja peloissaan sun edessä ja tietää, että se pelko on kohdistettu suhun. Hetken oli tyydyttävää tuntea se valta omissa käsissä ja nähdä Joni niin avuttomana siinä vieressä, tietyllä tapaa myös kiihottavaa, mutta nähdessäni sen pelon olevan aitoa tiesin, etten voisi tehdä sitä, en edes sille. Loppujen lopuksi, Joni on ollut mun kiusanhengistäni yksi niitä harmittomampia, sanat tietenkin satuttaa myös, mutta ei se koskaan sen kohdalla ole ollut mitään fyysistä kiusantekoa ja sitäkin oon joutunut kouluaikoina kokemaan. Sen typerät selitykset yrittääkseen välttää edessä oleva, oli jotenkin häiritsevällä tavalla hellyttäviäkin, tuskin sillä tai sen poikaystävälläkään mitään tauteja on… Olin jo miltei kuiskaamassa sille etten halua sitä satuttaa, kun Pete tuli takaisin.

Tuntui vaivaannuttavalta joutua suutelemaan sitä, kun tiesin miten vähän se sitä haluaa. Seksikäs kundihan se on, ei siitä pääse mihinkään, hetken suudelman aikana ajattelin taas kaikkea paskaa mitä se on mullekin sanonut ja sain siitä voimaa jatkaa sitä. Kun Pete istutti sen mun syliin, niin en vaan voinut estää mun kroppaa reagoimasta, tekisihän se seksiä mieli, mutta en halua ketään siihen pakottaa, ikinä! En halua satuttaa toista ihmistä sillä tavalla, haluan, että kun oon joskus jonkun kanssa, niin sekin nauttii siitä yhtä paljon, kivuntuottaminen ajatuksena jo ahdistaa. En tiedä miten Pete voi saada kiksejä siitä, näen kuitenkin sen silmistä miten paljon se haluaa satuttaa Jonia, miten se nauttii sen nöyryyttämisestä. Pete on selvästi sairas päästään.  

Oon helpottunut kuullessani, että Jonin poikaystävä on lähellä ja että ne ovat tulossa auttamaan, muuten olisin varmaan joutunut todistamaan ja olemaan osana jotain sellaista mistä riittäisi painajaisia koko loppuiäksi. Toistan mielessäni Markon antamaa numerosarjaa palatessani hitaasti alakertaa kohti, kuulen Jonin älähdyksen ja Peten nauravan ja mun sydän alkaa lyödä tuhatta ja sataa. Kiire. Katson nopeasti ympärilleni ennen kuin kävelen nopeasti etuoven viereen ja painelen pienellä hopeisella levyllä olevia numeroita siinä järjestyksessä jotka Marko mulle luetteli. Huokaan helpotuksesta nähdessäni portin alkavan hitaasti aueta, mutten kuitenkaan jää pidemmäksi aikaa seuraamaan ja päätän palata ruokailuhuoneeseen, annan kännykkäni taskussa nauhoittaa sen keskustelut mitä huoneessa käydään, ihan varmuuden vuoksi jos tulevaisuudessa siitä on jotain hyötyä.

Peten ystävä, jonka oon nähnyt ennenkin ja joka nyt leikkii jonkinlaista hovimestaria, on myös huoneessa. Pete pitelee Jonia edessään seisaallaan, kun se toinen mies availee Jonin farkkuja. Joni rimpuilee ja ääntelee jonkinasteisen hysterian vallassa ja mun tekee pahaa katsoa, haluaisin pystyä kertomaan sille, että apu on ihan just paikalla. 

”No Antti, tulehan lähemmäs”, Pete kehottaa. ”Nyt on se paras osuus alkamassa.”  Pete tuo toisen kätensä Jonin kurkulle ja taivuttaa sen päätä taakse, lepäämään sen olkapäälle ja Joni katsoo mua kohti jokseenkin vauhkoontuneen oloisena, kun lähestyn hitaasti. Ei enää kauaa, siihen asti on parempi, että Pete luulee mun olevan mukana tässä. Jännittää ihan pirusti, pelottaakin jopa, onneksi Jonin poikaystävä tietää kuitenkin nyt, että oon oikeasti niiden puolella.

”Entä jos me joudutaan poliisin kanssa vaikeuksiin?” Kysyn varovasti Peteltä, haluan kuulla sen vastauksen, sen että se tietää varsin hyvin tekojensa rikollisuuden.

”Miksi jouduttaisiin?” Se tuhahtaa ja toinen mies lattialla virnistää vetäessään Jonin farkut alas nilkkoihin. Joni hengittää kiivaasti, pitää katseensa mussa ja mietin josko Joni ymmärtää, etten oikeasti ole satuttamassa sitä, etten oikeasti tarkoittanut sitä mitä sanoin aiemmin. ”Joni kun ei kerro mitään, ethän, meillähän oli sopimus vai mitä?” Pete supattaa virnuillen Jonin korvaan.

”Sopimus?” Tiedustelen uteliaana.

”Niin, en levitä tietojani Jonin poikaystävästä eteenpäin, jos se on nyt kiltti poika ja tottelee mitä sille sanotaan.”

Nielaisen ja seisahdun niiden viereen. ”Kuitenkin… Onhan se silti… ”Takertelen hieman sanoissani. ”Onhan tää kuitenkin raiskaus…” Kuiskaan ja vilkaisen Peten kasvoihin, joka hymyilee.

”Ehkä, mutta kärpänen lensi jo itse hämähäkin luolaan, siitä ei voida hämähäkkiä syyttää…” Se nauraa ja Joni yrittää potkasta samanaikaisesti miestä edessään, joka on jo saanut sen housut nilkkoihin ja yrittää vetää niitä kokonaan sen jaloista, lopulta onnistuen. Joni karjaisee äkäisenä, kun mies näyttää olevan aikeissa viedä sen viimeisenkin vaatekappaleen ja Pete nauraa jokseenkin ällöttävä himonkiilto silmissään. Itse seuraan vaivaantuneena vierestä tietämättä miten toimia. Lopulta armeliaan kuuloinen kova kolahdus keskeyttää tilanteen. Vilkaisen Joniin ja näen sen tuijottavan ovea kohti toiveikkaana, kovia kiireisiä askeleita, kaikki tapahtuu nopeasti. Ehdin nähdä Peten hämmennyksen, jopa hätääntyneen ilmeen sen vilkaistessa ystäväänsä kohti. Se vetää Jonin mukanaan tarrautuessaan veitseen pöydällä samalla hetkellä, kun ruokailuhuoneen ovi lennähtää auki ja pitkä, vaalea mies pukeutuneena mustaan nahkatakkiin seisahtuu oviaukkoon ja osoittaa Peteä kohti aseella. Kolme muuta miestä astuu esiin sen sivuilta, yhdellä on pesäpallomailla ja toisella puukko, kolmannella ase Jonin poikaystävän tavoin. Kaikki on pukeutunut samaan tyyliin, pesäpallomailaa pitelevä mies virnuilee ilkeästi taputellessaan mailaa kevyesti kättään vasten, Jonin poikaystävä näyttää raivostuneelta ja kaksi muuta totisilta.

”Nyt olisi parempi päästää irti mun kundista ja aika vitun äkkiä!” Se karjaisee ja lataa aseensa Peteä kohti. Jos en tietäisi, että ne tietää mun olevan niiden puolella, kusisin varmaan housuihini. Vilkaisen uudestaan Peteä, joka yhä pitelee Jonia rintaansa vasten, se vapisee, näyttää vihaiselta ja pelokkaalta samaan aikaan. Se tiukentaa otettaan veitsestä ja tuo sen Jonin kurkulle mikä vaan syventää raivon merkkejä venäläisen kasvoilla.

”Te kuule murtauduitte nyt väärään taloon!” Pete kähisee hermostuneena. Miehet lähestyy hitain askelin ja huomaan itsekin vaistomaisesti perääntyväni. Hovimestariksi pukeutunut Peten kaveri on yhä jokseenkin järkyttyneen oloisena polvillaan lattialla kunnes sekin tajuaa nousta ja ottaa muutaman haparoivat askeleen taakse, kädet suojelevasti edessään.

”Älkää ampuko, en oo tehnyt mitään!” Pälvikaljuinen ukko parahtaa ja Pete mulkaisee siihen vihaisena.

”Ole hiljaa!” Se sähähtää kaverilleen. ”K-kuule… älkää yhtään tulko lähemmäs tai viillän tän kurkun auki!” Pete uhkailee. Mun kämmenet alkaa hikoilla, hermostuttaa, ahdistaa, en halua olla tällaisessa tilanteessa ja pahoin pelkään, että Pete voi olla just niin sekaisin että oikeasti tekisi sen. Joni ähkäisee, näen sen katsovan suoraan poikaystäväänsä kohden selvästi peläten samaa. Näen vaalean miehen kiristävän hampaitaan, se tiukentaa otettaan aseesta samalla kun sen ystävät luo hieman kysyviä katseita sen suuntaan. Selvästikään kukaan ei tiedä miten toimia niin, ettei kuitenkaan vaarantaisi Jonin henkeä.

”Jos sen teet…” Blondi kähisee lopulta katsoen Peteä tuimasti, joka on selvästi hermostunut, se painaa terää Jonin ihoa vasten ja saa sen päästämään pienen pelokkaan vaikerruksen, kyynel valuu alas sen poskelle ja tunnen säälin sekaista pelkoa sen vuoksi. ”Edes yksi viilto, yksi pienikin vertavuotava haava ja kadut pian, että koskaan edes synnyit, lupaan sen… Ensin… ampuisin sun jalkaa… se sattuu ihan helvetisti, muttei tappaisi sua… sitten… Näet ton puukon mun kaverin kädessä?” Se kysyy ja ottaa jälleen yhden askeleen lähemmäs, Pete nuolaisee hermostuneena huuliaan, perääntyy pakottaen Jonin liikkumaan mukanaan. ”Mä leikkaisin sillä sun vehkeen irti ja antaisin sen sun akvaariokalojen ruuaksi…” Mies jatkaa, kokoajan osoittaen Peteä aseellaan. ”On nimittäin totta, että mulla on oma rikollisjengi, eikä se ole mikään pieni jengi… Olet nyt tehnyt jo vakavan virheen… Varoitin jo kerran, nyt… Sulla on jotakin joka on mun omaisuutta. Joni kuuluu mulle, ymmärrätkö? Joten joko sä päästät sen irti nyt tai itket ja päästät?”

Jonin poikaystävä onnistuu puhumaan ja käyttäytymään niin viileän rauhallisesti, että jos en tietäisi paremmin, uskoisin sen puhuvan nyt totta. ”No kumpi on? Jatkanko vielä tarinaa siitä mitä sulle teen, jos et kuuntele vai haluatko vielä leikkiä?”

Pete nauraa hermostuneena, jotenkin hysteerisenä ja katsoo niitä kaikkia. ”Et tee mulle mitään niin kauan kun mulla on sun pieni panolelu tässä”, se sanoo uhmakkaana ja virnistää, se perääntyy yhä Jonin kanssa kohti ruokasalin takaovea. ”Et tee tällä huoralla mitään, jos sen kurkku on leikattu auki… Olisin typerä jos luopuisin nyt henkivakuutuksestani.”

Vaalea mies on hiljaa, se tuijottaa miestä ja poikaystäväänsä enkä pysty sanomaan mitä se aikoo tehdä. ”Kerjäät kärsimystä.” Se lopulta toteaa kylmästi. ”Käsken vielä yhden kerran nätisti, päästä irti Jonista. Toinen kerta ei ole enää nätti.”

Pete nauraa uudestaan ja pudistaa päätään. ”Sun pikku lutkasi on tässä mun kilpenä, ammut ja osut siihen, lähestyt ja viillän sen kurkun niin nopeasti auki ettet ehdi edes kirosanaa sanoa. Kumpi on siis vahvemmilla?” Pete kysyy. Toinen aseita pitelevistä miehistä astuu nopeasti Peten kaverin viereen jonka housun puntit tutisee aseen painautuessa sen ohimolle. Mies tiuskaisee sen korvaan jotain ja se nyökkää nopeasti päätään.

”Pakenet siis ja jätät ystäväsi tänne? ” Venäläinen kysyy tiukasti. ”Raukka”, se toteaa ja sylkäisee lattialle. Itse tuskin uskallan hengittää. En todella olisi ikinä osannut kuvitellakaan tällaista iltaa. Yritän olla hievahtamattakaan kun takaovi aukenee hiljaa, ilman, että Pete huomaisi. Näen Markon, se katsoo muhun ja nostaa sormen huulilleen. Samalla kun hiipii hiirenhiljaa Peten taakse. Pete yhä virnuilee hermostuneena, Joni on kalpea ja katsoo yhä kohti poikaystäväänsä peloissaan. ”Kadut päätöstä.” Misha toteaa hymyillen juuri ennen kuin Marko painaa aseenpiipun takaapäin Peten takaraivolle. Pete selvästi häkeltyy kuullessaan aseen latautuvan.

”Päästätkö Jonin, vai haluatko että pelataan venäläistä rulettia… hani?” Marko virnistää ja Pete pelästyy niin että väri pakenee sen kasvoilta. Hiljaisuus, se pitää yhä veistä Jonin kurkulla katse poukkoillen ympäri huonetta arvioiden mahdollisuuksiaan.

”Pete…” Aloitan ääni hieman vapisten ja se katsoo muhun yllättyneenä. ”Tässä et voi mitenkään voittaa, päästä Joni menemään.”  Sanon ja katson sen silmiin. ”Muuten ne tappaa sut, ihan varmasti”, totean, yllättyneenä omasta rohkeudestani. Jonin poikaystävän ilmeestä voi päätellä paljon ja tällä hetkellä oon aika varma, että se ampuisi Peten sillä samalla hetkellä kuin jos se viiltäisi Jonia. Nyt on vaan toivottava, että Petekin on tarpeeksi fiksu tajutakseen sen.

”Ihan varmasti.” Kuulen Markonkin kuiskaavan sen korvaan ja kaikki odottaa ratkaisua jännittyneenä. Joni näyttää siltä kuin voisi pyörtyä minä hetkenä tahansa enkä syytä sitä, itseäni heikottaa jo pelkkä katseleminen. Rukoilen, että kaikki päättyisi niin siististi kuin inhimillisesti on mahdollista tässä tilanteessa.

Jatkuu…

Kirjoittajan kommentti: Tiedän, ilkeää jättää tähän, mutta… 😉

Arvostaisin kommentteja! Mitä teidän mielestä Petelle tulisi tehdä? Ja kenen näkökulmasta mieluiten lukisitte seuraavan luvun tapahtumat? Nyt saa toivoa! 😀

 
 Web published: My Secret Shore

4.maaliskuuta 2012

© KOLGRIM

Jatka lukuun 31

My Secret Shore HOME